Limits of and Beyond Experience – seminar in Turku April 9.-11.2014

 

Limits of and Beyond Experience 9.–11.4.2014


The aim of the seminar is to discuss the theoretical and methodological possibilities of studying human experiences that are at the limit of our understanding or perhaps beyond it. How to study the invisible, voices which are not shared intersubjectively, presence which is experienced convincingly as being true but which is weird? These experiences have been of interest to phenomenology in the form of “boundary experiences”. Representations and narrations of “otherworldly beings” and conceptions of magic are also a core area of research within folklore studies and anthropology.


However, within present day research we are still facing a great deal of confusion. People frequently report experiences that they find
“supernatural”, “paranormal”, “extraordinary”, or “otherworldly”. There is a lack of unambiguous concepts to describe or understand these phenomena. The applied notions are problematic, skewed, and largely stigmatizing, which consequently affects the everyday life situations of people reporting these kinds of experiences.

Schedule

April 9, 2014


Guest lecture 16–18 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Robert Desjarlais (Sarah Lawrence College, NY, USA): 
Hitchhiking Beatitudes:  A Personal Cultural History of Rough Travel
Organized by Cultural History, University of Turku


April 10, 2014


Plenary lecture 10–12 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Robert Desjarlais (Sarah Lawrence College, NY, USA): 
Strangeness at the Mouth of Death
Lunch break 12–13.30

Workshop 13.30–17


April 11, 2014


Plenary lecture 10–12 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Ülo Valk (University of Tartu, Estonia): 
Narratives of ghosts in contemporary post-soviet Estonia
Lunch break 12–13.30

Workshop 13.30–17


The plenary lectures are free for all. Preliminary registration is required for the workshops.
Please send you registration to varpu.alasuutari@utu.fi by April 1, 2014.

Welcome!


On behalf of the research project ‘Mind and the Other’, funded by the Academy of Finland


Marja-Liisa Honkasalo

mindandother.com
www.utu.fi/ktt

Työkalu nimeltä ‘etnografia’

Maaliskuussa etnografia ja etnografinen analyysi olivat keskeisiä teemoja useissa seminaareissa ja konferensseissa, joihin osallistuin. Kuukausi alkoi Ethnoksen perinteisillä Kansatieteen päivillä 13.-14.3. teemanaan Thick grip on data – ethnological analysis and interpretation. Osallistuin työryhmään Rendering Culture: New Openings in the Micro-Practises of Ethnography, jonka vetäjinä olivat hurmaavat Tom O’Dell sekä Robert Willim Lundin yliopistosta. (Lisää etnologipäivistä mm. Willimin sekä Helena Ruotsalan blogeissa.) Työryhmässä pohdittiin eri näkökulmien kautta miten sekä tutkija itse että tutkittavat tuottavat yhdessä tutkittua todellisuutta, ja miten esimerkiksi erilaisilla tutkimusmenetelmillä tai -lähestymistavoilla on mahdollista saavuttaa tietynlaisia otoksia tutkimuskohteesta. Omassa esitelmässäni esittelin yhden tutkimustapauksen väitöskirjastani, missä Second Lifessa roolipelaava yhteisö menetti yhden jäsenensä 2008, ja kuinka ryhmähaastattelun aikana yhteisön jäsenet ryhtyivät ensimmäistä kertaa yhdessä pohtimaan menetyksen mahdollista valheellisuutta. Virtuaalisissa yhteisöissä kuoleman kyseenalaistaminen on yleistä, sillä tapaamatta toisiaan kasvokkain tai osallistumatta itse hautajaisiin yhteisön jäsenet eivät voi olla 100% varmoja henkilön kuolemasta. (Aiheesta laajemmin olen kirjoittanut artikkelissani täällä).

O’Dell oli myös perjantain keynote otsikollaan Composing Ethnography and Rendering Culture, joka viritti runsaasti keskustelua. Analyysin ja etnografian pohtimisen sijaan yleisöstä nousi jälleen pohdinnan aiheeksi kuinka vakiinnuttaa etnologian (ja kulttuurintutkijoiden) asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä vaikuttamisessa. O’Dell korosti tutkijoiden oman aloitteellisuuden merkitystä ja kehotti ottamaan yhteyttä mm. kuntatason päättäjiin, kouluihin ja järjestöihin hankeideoiden puitteissa. Nostin itse esille muun muassa tieteenalan paremman brändäyksen, joka sanana taas on usein joillekin tutkijoille punainen viitta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös brändäyksellä, kutsui sitä markkinoinniksi tai miksi tahansa, mutta mielestäni etnologia/antropologia/folkloristiikka/kulttuurien tutkimus tulisi tieteenaloina nostaa tiukemmin nykypäivään, sillä maine “perinteentutkijoina” on vanhanaikainen, epämääräinen ja sisältää mielikuvan “pölyisestä museoalasta ja mummoista nutturoissaan”. Itsekin museoalalla työskennelleenä (sekä mummo- ja nutturafanina) toivoisin tutkijoiden ja tutkimuslaitosten saavan parempaa näkyvyyttä ja ansaitsemaansa arvostusta, mutta valitettavasti nyky-yhteiskuntaa tuntuu kiinnostavan vain kapitalistinen voitontavoittelu (vaikka trendien ja arvojen pehmenemistä on ollut havaittavissa). Mielestäni myös tieteenaloja ylittävä verkostoituminen, yhteiset tutkimusprojektit, tutkimusten sovellettavuus käytäntöön sekä yleisesti monitieteisyyttä lisäämällä olisi mahdollista nostaa kulttuurien tutkimuksen näkyvyyttä sekä laajentaa mahdollisuuksia.

Ethnoksen seminaarin päätteeksi julkaistiin myös Eerika Koskinen-Koiviston ja Pilvi Hämeenahon toimittama Moniulotteinen etnografia teos, joka koostuu key note -esitelmistä ja artikkeleista edellisiltä Ethnos päiviltä. Suosittelen lämpimästi hankkimaan teoksen omaan kirjahyllyyn!

Samassa etnografiateemassa (ja itselleni niin kovin läheisessä) jatkettiin Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen järjestämässä Verkkoetnografia iltapäivässä torstaina 27.3., missä olin puhumassa potentiaalisesta post doc -tutkimuksestani verkkoväkivallasta. Käsittelin esitelmässäni muutamia case esimerkkejä, joissa verkkoväkivalta näyttäytyy joko piilotettuna retoriikkaan (case esimerkkinä Twitterin #myssymies ja A2 Kannabis-ilta) tai julman henkilökohtaisesti (ja visuaalisesti sekä pelillisesti) suunnattuna pelialan tutkija Anita Sarkeesianiin. Halusin esitelmäni avulla sparrausta tutkimusaiheeni käsittelyyn ja rahoitushakemusten suunnitteluun. Onnekseni sitä sainkin lahjakkaan ja kiinnostavan yleisön avulla!

Iltapäivässä olivat puhumassa myös digikollegani Porista Riikka Turtiainen sekä Sari Östman, ja rituaaliteorian esikuvani Johanna Sumiala. Heidän esitelmässään Turtianien ja Östman esittelivät ytimekkäästi verkkoetnografian tutkimusperusteita ja Sumiala taas antropologiasta tuttua sirkulaation käsitettä YouTuben monimediaisessa ympäristössä. Iltapäivän päätteeksi kokoonnuimme tutkijatapaamiseen, missä mm. sparrailtiin tutkimusaiheita sekä niihin liittyviä ongelmia, ja suunniteltiin tutkimusverkoston perustamista. Paljon hyvää pöhinää siis Turussa!

Parhaillaan matkustan Onnibusin ilahduttavan edullisella Helsinki-Tampere yhteydellä Tampereelle*, mistä jatkan huomenna Vaasaan Mediatutkimuksen päiville. Esitän Mediaetnografia työryhmässä tutkimuspaperin, joka käsittelee autoetnografian, osallistuvan havainnoinnin ja itserefleksiivisyyden suhdetta verkkosuremisen tutkimukseen (lisää aiheesta olen blogannut täällä).

Etnografia on kulttuurin tutkijoille sekä tutkimuksen esittämisen tapa sekä itse tutkimusmenetelmä, joka jaksaa herättää keskustelua yhä uudelleen ja uudelleen. Etnografia kuvailee tiettyä kulttuuria (tai kulttuurista käyttäytymistä) perustuen empiiriseen tutkimusaineistoon, missä tutkijan oma minuus on enemmän tai vähemmän yhtenä analyysin välineenä tai lähtökohtana. Erityisesti 2000-luvulla tutkijaminuuden läpinäkyvyys tutkimuksissa on ollut kasvava trendi enkä usko tämän innostuksen ja suosion häviävän ihan heti. Inhimillistä toimintaa tutkittaessa (oli se sitten kaupallinen kulutuskäyttäytyminen, avioliittorituaali tai yksilön luontosuhde) tutkijan omat intressit suuntaavat sekä itse tutkimusfokusta että tutkimuksen intressejä, mutta ennen kaikkea sitä mitä tutkija pitää olennaisena ja havainnoinnin arvoisena**. Lähdinhän itsekin tutkimaan kuolemaa sen vuoksi, että olen joutunut kasvamaan aikuiseksi menetyksen tunteen kanssa, mutta ennen kaikkea, koska halusin vastauksia kysymykseen miksi. Miksi ihminen toimii siten kuin toimii. Se ei ole ydinfysiikkaa tai korkeampaa teoreettista matematiikkaa, vaan subjektiivisuuden ja objektiivisuuden vuorottelua, itsensä etäännyttämistä ja sisällyttämistä itse tutkimukseen, eläytymistä ja ymmärryksen tavoittamista, mutta ennen kaikkea intohimoa omaan tutkimuskenttään.

 

*Monta kärpästä yhdellä iskulla, ja tässä tapauksessa visiitti vanhempien luo.

**Verkkotutkimuksessa havainnointia voikin erinomaisesti dokumentoida erilaisilla näytön videointiohjelmilla, joilla esimerkiksi surffailua, verkkosivujen klikkailua sekä tietysti virtuaalimaailmoissa liikkumista voi tallentaa first person näkökulmasta myöhempää analysointia varten, sillä reaaliajan havainnointikyky on aina rajattua.

Chairing the discussion panel “Ethnology meets Technology” at the VIII Ethnology Days 2014

The ethnology days THICK GRIP ON DATA? – Ethnological Intepretations and Analysis | VIII Ethnology Days 2014 by Ethnos Association takes place this year in Helsinki 13.-14.3.2014. I will be chairing the panel “Ethnology meets Technology” panel, which will be debating about the relationship of ethnology towards different technologies, from internet to mobile phones, from house hold appliances to transportations. Some of the workshops in the seminar are in Finnish only, but this panel is in English for the enjoyment of those who have not the pleasure of knowing Finnish.

The panel members will be the Director of Development at National Board of Antiquities, ethnologist and a carpenter Carina Jaatinen and Jukka Jouhki, anthropologist and a Senior Researcher at the University of Jyväskylä.

The panel starts at 2.30 pm on Friday and you can follow it live here!

You can also comment the panelists and join the discussion in Twitter with #ethnologydays2014.

Deadline extended: Images of Afterlife, conference in Turku, Finland | Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry.

CFP (DEADLINE EXTENDED): Interdisciplinary conference: Images of Afterlife

Posted on March 4, 2014

22–24 October 2014, University of Turku, Finland

THE DEADLINE FOR ABSTRACT PROPOSALS HAS BEEN EXTENDED

Images of death and afterlife are rich and manifold in various religious contexts, as well as in artistic, media and other symbolic expressions. Representations of afterlife reflect cultural values, fears and hopes. In the contemporary West collective religious representations are challenged and completed by individual conceptions and beliefs, which, in turn, derive from various cultural sources. How has afterlife – the life and existence of souls and minds (or bodies) after death – been imagined in different contexts and how is it imagined today? What are the contexts in which these images are expressed? Where do afterlife conceptions come from and what is their significance in the societies of the living?

The interdisciplinary conference Images of Afterlife aims to discuss the cultural imagery of death and afterlife from various perspectives, such as anthropology, history, linguistics, religious studies, arts studies, social sciences, health care, psychology and psychiatry, in various cultural and historical contexts. We welcome a broad spectrum of papers, which illustrate and analyze theoretical approaches to cultural representations as well as to individual experiences of death and afterlife. The representations can include stories, beliefs, conceptions, customs and rituals, as well as works of art and literature. We are also interested in various methodologies that can be applied in the study of the images, including multidisciplinary methodologies.

Topics for papers may include but are not limited to:

  • Religious and spiritual images of afterlife
  • Images of afterlife in art
  • Mythic topographies of the otherworld
  • Secular conceptions of afterlife
  • Afterlife conceptions as sources of comfort and hope
  • Beliefs about persistence of the mind after death
  • Mind, soul and consciousness
  • “Good” and “bad” death
  • Suicide and afterlife
  • Euthanasia
  • Organ transplantation
  • Death, afterlife and multiculturalism in health care
  • Agency in afterlife
  • Marginalized discourses of afterlife
  • Interaction with the spaces and agents of the afterlife
  • Spirits, souls, ghosts, wraiths, apparitions, revenants
  • Ancestor worship
  • Near-death experiences and deathbed visions
  • Afterlife and emotions
  • Afterlife: popular (pseudo-scientific) discourses vs. legitimized doctrines

The conference is organized by the research project Mind and the Other – An Interdisciplinary Study on the Interactions of Multiple Realities http://mindandother.com/(funded by the Academy of Finland) in collaboration with the Finnish Death Studies Association http://kuolemantutkimus.com/ .

The confirmed keynote lecturers are:

Professor Tony Walter, Death Studies, University of Bath

Professor Jussi Kotkavirta, Philosophy, University of Jyväskylä

Professor Altti Kuusamo, Art History, University of Turku

The language of the conference is English. Those who wish to present a paper in the conference are kindly requested to send an abstract of no more than 300 words (in .rtf, .doc or .docx format) to imagesofafterlife@gmail.com by April 13, 2014. Please send with the abstract your name, affiliation, contact information and field of specialization. Notices of acceptance will be sent by April 30, 2014.

Further information about the conference, social programme, travel and accommodation in Turku will be soon available on our web page http://imagesofafterlife.wordpress.com.

Yliopistostrategia

“Sillä, onko tiedejulkaisu pantu hienoon amerikkalaiseen journaaliin vai omalle nettisivulle, ei ole mitään merkitystä. Myöskään julkaisun kielellä ei ole merkitystä. Vain sisällöllä on merkitystä. Jos sisältö on oikeasti todella tärkeä, kyllä asiantuntijat kaivavat sen vaikka maakuopasta. Kyllä se luetaan ja kyllä se vaikuttaa, vaikka julkaisu olisi painettu eestiksi Siwan muovikassiin. Jos taas sisältö on pelkkää toistoa, tämän vuoden ja vuosikymmenen tieteellistä muotijargonia, kyllä se unohdetaan, vaikka julkaisupaikka olisi Nature tai Science.” -Janne Saarikivi

kautta Yliopistostrategia.

Miten poistaa edesmenneen verkkosivu, sosiaalisen median profiili tai käyttäjätili?

Tutkimusaiheestani johtuen saan säännöllisesti kyselyjä siitä miten jokin tietty verkkosivu tai käyttäjätili olisi mahdollista poistaa, kun käyttäjä on kuollut. Lähiomaiset eivät joudu enää vain ilmoittamaan postiin ja pankkiin menehtymisestä, vaan edesmenneellä on saattanut olla hyvin aktiivinen sosiaalisen median profiilisivu, vastuualueita verkossa vapaaehtoistyöhön liittyen (kuten allekirjoittaneella), tilejä valokuvien ja videoiden jakamiseen ja tallentamiseen liittyvissä verkkopalveluissa (kuten Flickr ja Dropbox).

Jotkin verkkosivustot, kuten esimerkiksi Facebook, tarjoaa lähiomaisille myös mahdollisuuden luoda edesmenneen profiilisivusta muistomerkki eli muistosivu, joka on eräänlainen deaktivoinnin muoto. Facebook tällöin ei enää muistuta edesmenneen läheisiä hänen syntymäpäivästään tai ehdota merkitsemään häntä valokuviin. Aiemmin edesmenneen statuspäivitykset myös piilotettiin, mutta yleisön pyynnöstä Facebook poisti ominaisuuden ja edesmenneen ystävät näkevät päivitykset edelleen.

Esittelen tässä siis muutamia yleisimpiä ratkaisuja, joita lähiomaiset voivat hyödyntää eri verkkopalvelujen sulkemisessa tai memorialisoinnissa. Joillain sivustoilla löytyy ohjeet suomeksi, mutta useimmiten ne löytyvät vain englanniksi.

Helpoiten tilien poistaminen onnistuu, jos lähiomaisella on pääsy edesmenneen pääasialliseen sähköpostiosoitteeseen, jonka kautta voi saada selville eri palveluiden salasanoja. Tietokoneen selailuhistoriasta myös saa nopeasti selville mitä eri palveluja tai sivustoja edesmennyt aktiivisimmin käytti ja mitkä tässä tapauksessa kannattaisi sulkea.

Googlen haku on ystävä ja useimmiten ohjeet löytyvät hakulauseellareporting a deceased person (palvelun nimi)” tai “(palvelun nimi) how to delete account deceased“.

Facebook

Facebookilla on oma lomake, jonka kautta voi ilmoittaa edesmenneestä henkilöstä. Sen löytää yleensä laittamalla Facebookin Ohje-osioon kysymyksen “how to report a deceased person” tai “miten ilmoitan edesmenneestä henkilöstä”, riippuen millä kielellä Facebookia käyttää (itse käytän englanniksi).

Screen Shot 2014-02-21 at 10.21.13

Facebookin ohjeissa mainitaan useita vaihtoehtoja eri tilanteissa.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.10.10

Ilmoittaminen onnistuu seuraavalla lomakkeella (löytyy myös suomeksi). Liitetiedostoksi vaaditaan kopio kuolinilmoituksesta tai -todistuksesta.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.18.26

Gmail

Gmail ei ole enää pelkästään sähköpostitili, vaan se sisältää myös kalenterin, Google Driven eli tiedostojen lähettämiseen ja muokkaamiseen tarkoitetun pilvipalvelun, sekä myös Google+ sivuston eli Googlen oman sosiaalisen mediasivuston.

Gmail-tilin poistaminen on kaksivaiheinen, johon kuuluu myös kuolintodistuskopion lähettäminen sekä lähettäjän oman henkilöllisyyden todistaminen esim. ajokortin kopiolla. Google käsittelee tilanteet kuitenkin aina tapauskohtaisestiTäydet ohjeet löydät täältä (englanniksi).

Instagram

Facebook omistaa Instagramin, jolloin raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin Facebook-tilin poiston pyytäminen. Katso lisätietoja täältä.

Pinterest

Myös kuvapalvelu Pinterest on huomioinut käyttäjiensä kuoleman ja lähettämällä em. dokumentit myös Pinterest-tili voidaan sulkea. Ohjeet täällä.

Twitter

Niin ikään Twitter poistaa kuolleen käyttäjätilin lähiomaisen pyynnöstä ja asianmukaisilla dokumenteilla. Ohjeet täällä.

Flickr

Jos edesmenneellä on ollut valokuvia Flickr kuvapalvelussa, on tili mahdollista myös sulkea pyynnöstä Yahoolle. Ohjeet täällä. Ongelmallista kuitenkin on, jos lähiomaiset haluaisivat tilillä olevat valokuvat itselleen, sillä Yahoo ei luovuta salasanoja eikä tilien sisältöjä edes lähiomaisille: “the Yahoo account nor any of the content therein are transferable, even when the account owner is deceased”.

Spotify (ja Netflix)

Musiikkipalvelu Spotify veloittaa maksunsa suoraveloituksella, jolloin palveluun kannattaa ilmoittaa mahdollisimman pian edesmenneestä henkilöstä. Lähiomaista kehotetaan ottamaan yhteyttä Spotifyihin lomakkeella, johon tulisi listata lähiomaisen luottokortin tiedot, osoite, koko nimi, kuolinpäivä sekä lähiomaisen yhteystiedot. Netflix ei ainakaan toistaiseksi ole listannut palveluunsa ohjeita, jolloin nopein tapa lakkauttaa suoraveloitus on kuolettaa luottokortit.

LinkedIn

Sosiaalisen median sivusto LinkedIn on niin ikään huomioinut menehtyvät käyttäjänsä. Kuka tahansa LinkedIn-ystävä voi ilmoittaa kuolleesta, jolloin palveluun tulee ilmoittaa käyttäjän nimi, viimeisin työpaikka, ilmoittajan suhde vainajaan sekä vainajan LinkedIn-profiilin osoite. Lisätietoja täällä.

Tutkimusrahoituksen turhan jännittävät käänteet! – Tieteentekijöiden liitto

“Yliopistokorvaus on yliopistoille suoraan osoitettu 7 %:n korvaus myönnetystä apurahasta, ja sen tarkoituksena on kattaa säätiöltä rahoituksen saaneen apurahatutkijan normaalit peruskulut yliopistolle.  Miksi raha ei kelpaa yliopistoille? Pelottaako yliopistotyönantajaa se, että säätiöiden (!) apuraha tulkittaisiin tehdyn sitoumuksen myötä verotettavaksi tuloksi ja apurahan verovapaus näin vaarantuisi?  Vai hiertääkö yliopistoja se, että näin rahoitettavien tutkijoiden valinnoissa ei huomioida riittävästi yliopistojen tilaresursseja, jolloin osa tutkijoista jäisi ilman työtilaa?  Jos näin on, niin varsin myöhään ovat yliopistot heränneet apurahatutkijoiden ongelmiin!”

Lue lisää: Tutkimusrahoituksen turhan jännittävät käänteet! – Tieteentekijöiden liitto.

Exciting times

Exciting times. The thesis manuscript will be going to the language check in a week. After that it is only a matter of two or three weeks until the review process will begin. Can not believe this is already(!) happening. Nine and a half years ago I stepped through the doors of the Department of Ethnology at the University of Jyväskylä. The campus is the most beautiful in the entire country with old maple trees that turn to bright red, orange and yellow in September. I remember thinking to myself when watching the tree leaves covering the pavements all around and after a couple of years of going through the entrance exams, that one day I will defend my thesis. I will get my PhD. Didn’t know the topic or even the field (I was really into Mayan indians those days), but I was determined to finish my undergraduate as soon as possible and find a topic that would interest me to the extent of a PhD research.

And now it’s only a few more months. *yaiks!*

A colleague is almost finished as well. We’ve been rooting for one another in Facebook for the past weeks and I’ve used my little side blog as well. We’re awesome!

(Tutkimus)vuosi 2013 paketissa

Vuosi 2013 lähentelee loppuaan ja parin päivän päästä aloitetaan tutkimuksenkin suhteen jännittäviä aikoja: kielentarkastus ja esitarkastus lähestyy. Olin joulukuussa puolisoni kera Fuerteventuralla viikon ja tulostin reissuun mukaan ensimmäistä kertaa koko väitöskirjan käsikirjoituksen. Työ ei tuntunut työltä, kun sai tehdä korjauksia perinteisesti kynällä ja lekotellen uima-altaan reunalla, vaikka kelit ei ihan suosineetkaan koko viikkoa. Sain kuitenkin korjaukseni tehtyä, ja vaikka olin toivonut voivani lähettää käsikirjoituksen ohjaajille jo ennen joulua, venähti itse asettamani aikataulu vuodenvaihteeseen Thanatoksen uusimman numeron taiton vuoksi. Tiistaina ajattelin kuitenkin pistää sähköpostiin koko työn, jotta ohjaajat saavat uuden vuoden “kunniaksi” laittaa punakynät sauhuamaan koko naviskan kanssa, yksittäisten lukujen sijaan.

Sisällysluettelo näyttää tällä hetkellä tältä:

(1) Taking the red pill
1. Background and research questions
2. Virtualisation and the change of death rituals
2.1. Ritual and death
2.2. Short history of internet and online mourning
2.3. Conceptualising honoring and memorials
3. Structure of the book

(2) Joining the dots – theory and methodology
1. Hermeneutic-phenomenological interpretation and terminology
2. The New Trobriand – Doing ethnography online
2.1. Autoethnography and Participant Observation
2.2. Discourse Analysis
3. Ethics

(3) Fieldwork and research material
1. Research data and triangulation matrix
2. Memorial websites
3. Social media
4. Online games – mourning and honoring in online gaming communities
5. Surveys and interviews

(4) Unintentional memorials – acts community and collectivity
1. How something becomes a memorial & the significance of last words
2. Crisis management and real-time collectivity
3. Acts of solidarity and acts of disgrace
4. Co-presence – online performance and constructed community

(5) Intentional memorials – creating places of remembrance
1. Space becoming a place
2. Temporal changes of mourning and its ritual aspect
3. Virtual memorials as family legacies

(6) Transcending worlds – memorials and identities
1. Built and received identities in virtual memorials
2. Mourning the avatar and the person behind the avatar
3. Private mourning in public internet

(7) Phenomenology of mourning – Transformation of mourning rituals in time and space

Viimeinen luku on vielä kammottavalla tavalla kesken ja helmasyntinäni onkin aina tekstin lopettaminen. Asioiden kokoaminen ja ns. rautalangasta vääntäminen lopuksi tuntuu vaikealta ja siinä pitäisi ehdottomasti vielä kehittyä. Eiköhän se kuitenkin ohjaajien tiukalla ruoskinnalla neuvoilla muotoudu ihan kelpo luvuksi. Otsikointia aion miettiä myös uudelleen, vaikka koko työn pääotsikko onkin ollut sama jo melkein alusta saakka.

Joulukuussa sain myös onnekseni tiedon Koneen säätiön kuuden kuukauden viimeistelyapurahasta, mistä olen syvästi kiitollinen! Kevään rahamurheet väistyivät sen sileän tien ja voin keskittyä rauhassa tutkimukseni loppuunsaattamiseen sekä muuhun aiheeseen liittyvään työhön.

Keväällä 2014 on tiedossa myös paljon mielenkiintoisia seminaareja, joihin aion osallistua (olettaen että abstraktiehdotukseni hyväksytään), kuten DiGRA 2014 ja Surukonferenssi Tampereella, Kansatieteen päivät Helsingissä sekä Mediatutkimuksen päivät Vaasassa, sekä erityisesti kuoleman ja verkkotutkijoiden ensimmäinen symposium Durhamissa Englannissa First Death Online Research Symposium. Valitettavasti Durhamin symposium jää todennäköisesti aikatauluongelmien vuoksi välistä. Edellä mainittujen lisäksi luennoin sekä omasta tutkimuksestani että verkkotutkimuksesta yleisesti ja olen mukana muutamassa kiinnostavassa projektissa. Päätoimitan myös Thanatoksen kevään ensimmäisen numeron digikuolema-aiheesta ja luin tänään innoissani jo saapuneet abstrakti-ehdotukset, joita on saapunut Israelista, Ranskasta, Suomesta ja Australiasta saakka. Puuhaa riittää siis entiseen tapaan ja tiedossa on todennäköisesti vähintääkin yhtä hieno vuosi tutkimustyön saralla kuin vuonna 2013!