Save the date! Thesis defence in five weeks

Time flies when you’re having fun? No, not really. These last five weeks before the thesis defence feel agonizing, although I have made all the arrangements ready for the afterparty, or karonkka as in Finnish. The catering, the outfit(!), the venue, accommodation, food and drinks, even the playlist is ready, but I still need to write the thank you speech and, of course, the lectio praecursoria, which is my opening speech at the defence.

The good thing is that the nightmares are gone. I had the most awful nightmares during the spring when the book was in the preliminary examination process, but now they are gone. I think of the defence and the lectio though, wake up in the middle of the night to write something down that in the morning is incomprehensible, but I think that is pretty much normal.

Anyway, the official announcement from the university has to wait until the end of the summer holidays, which in this case will be just a week or so before the actual defence. I you feel like attending the event – it’s open for public! – feel free to join the Facebook event I created. The event begins at noon (after the academic fifteen minutes) and will last about two to four hours (depending how strict my opponent will be). After the defence there is coffee and cake served as well.

Welcome! Feel free to share this event to anyone interested!


Ja sama suomeksi!

Väitöstilaisuuteni lähestyy ja enää jäljellä vain viisi piinaavan pitkää viikkoa. Kaikki järjestelyt ovat jo tehtynä majoituksista, tarjoiluista ja jopa musiikista lähtien, jolloin enää ovat järjellä vain kiitospuheet sekä se erittäin tärkeä lectio praecursoria eli aloituspuheeni väitöksessä.

Virallinen väitöstiedote tulee yliopistolta vasta kesälomien jälkeen eli heinä-elokuun vaihteessa, jolloin itse väitökseen on vain noin viikko. Mikäli olet siis kiinnostunut tulemaan kuuntelemaan väitöstäni Poriin, olen luonut Facebookiin tapahtuman tätä varten. Tilaisuus on siis kaikille avoin ja väittelemisen jälkeen tarjolla on kakkua ja kahvia.

Tervetuloa! Tapahtumasta saa jakaa tietoa kenelle tahansa kiinnostuneelle!

The spring issue of Thanatos is out!

I have had the privilege of being the editor-in-chief of the spring issue of Thanatos, which has been a theme issue of internet and death. When I took the job last autumn, I realised it would require a huge amount of work exactly the same time as I would be doing the final revisions for my own thesis, but I always seem to overestimate my ability to multitask and think of myself as a superwoman. *grin* No, not really, I knew I would have time to work with the writers, since I also had an amazing editorial board to work with me.

This was my second time working as the editor-in-chief, and much easier than the first time in 2012. The call for abstracts reached fascinating projects and talented people all around the world, and from PhD students to professors. It also showed the need for this type of theme issue, and there will be another published about the presentations from the Death Online Conference held in Durham in April. Interesting times!

More interesting times ahead for myself, since I will be defending my own thesis 8th of August at the University Consortium of Pori. The defence is open for public, so feel free to attend! Pori is located on the West coast of Finland and accessible by train or by bus (for example 3,5hrs from Helsinki). Since I am a digital culture scientist, I will try to broadcast the entire defence online via Bambuser or something similar. More details will be announced closer to the event. The thesis will be also published online, and yes, it is in English for you all who do not have the pleasure of knowing Finnish.

Without further ado, below is the official announcement of the spring issue, enjoy!

Thanatos vol. 3 1/2014

THEME ISSUE: Death, mourning and the internet:  death cultures in web environments

In this spring issue of Thanatos, we portray a wide collection of on-going research from across the globe. Digital technologies – or as in this case mostly internet applications – are being appropriated in various ways to mourn and honor the memory of loved ones and in coping with the difficult emotions caused by loss and bereavement. The current internet, the Web 2.0, can be described as social since the most popular websites currently used focus in the self-produced content of individuals who share pictures, moments, memories and stories of their everyday lives. Experiences related to death – both as a social and cultural moment – are also produced in various ways, such as in memorial websites, memorial videos, memorialised profile pages and shrines in virtual worlds. In this context, the social internet provides solace and comfort despite geographical or time distances, as well as a private space to explore social and cultural taboos, such as abortion or suicide.

The theme issue of Thanatos, “Death, mourning and the internet: death cultures in web environments”, brings together scholars from sociology, anthropology, communication sciences, digital culture, design and psychology in a collection of three articles, three research reports and five research reviews (along with two book reviews), which illuminate fascinating thematics on mourning online.

We wish you enjoy the issue!

The Finnish Death Studies Association (FDSA) was founded March 28th 2011 in Helsinki by scholars interested in the field of thanatological research. The aim was to create an organization that could create a more public interdisciplinary dialogue about death and dying in Finnish society. More about us:

Thanatos ( is a peer-reviewed, multi-disciplinary and a scientific web-journal published by the Finnish Death Studies Association. We publish twice a year a journal that consists of articles, short and long research reports, book reviews, columns and seminar reports. The primary publication language is Finnish, but we do accept manuscripts in English and Swedish as well, however, the costs of proofreading are the responsibility of the author. The journal is peer-reviewed, which means we use fellow scholars in determing the potentiality of the manuscript for publication.

With kind regards,

Anna E. Haverinen
Editor-in-chief for spring issue 2014

PhD student

Digital culture
University Consortium of Pori, University of Turku

The elicitation of ethnographic knowledge

Four of my virtual world research idols, Tom Boellstorff, Bonnie Nardi, Celia Pearce and T.L. Taylor, published in 2012 a fantastic method and how-to book of ethnographic research in virtual worlds, and I managed the get my hands on a copy only recently. The essential message of the book Ethnography and Virtual Worlds: A Handbook of Method (2012, Princeton University Press) is crystallising the meaning of ethnography as a research method, and, for example, how much of it is constituted by participant observation. In my personal research I have struggled with defining my work as ethnographic for exactly that reason that there has been little (or none!) participant observation in how my informants have grieved and remembered their intimates in online environments. The research subject itself has made difficult (but interesting) limitations methodologically, since about half of the research material could be described as “community bereaving together” and other half as “an individual bereaving alone”. I cannot join a a group of bereaved if I have not known the deceased or the people in the group, neither I can attend in situ how a single person uses different online environments to bereave and remember, whether the environment is a Facebook page, a blog, a memorial website or a virtual world. Also, since my approach has been holistic and I have been interested how mourning and death ritual are practiced in the Web as a whole, it would have been impossible to participate and observe in all of the environments in question.

I have discussed this matter previously as well (and continue the discussion in my upcoming PhD thesis), and decided that mostly my approach has been autoethnographical, observative and reflective, but not participatory, since participating would require other people present as well, whether virtually or actually. Boellstorff et al. are adamant in their book about the necessity of participant observation in order to call a research method as ethnography, but I disagree with them in some parts. In their personal researches (and the book in question) the research terrain has been in virtual worlds, which exclude social networking sites and other websites. I believe ethnography is more than just participant observation, but a method that combines contextual understanding and vigorous implementation of multiple approaches in order to understand a specific phenomenon as rich as possible. Mere interviews do not suffice, mere outside observation without “native” perspective do not suffice, neither mere participant observation, but I would call for the complex interplay between emic and etic perspectives, the inside and the outside views with all means necessary.

Boellstorff et al. (2012, 7) list four types of virtual world characteristics: 1. they are places and have a sense of worldness, 2. they are multi-user by nature, 3. they are persistent, i.e. they continue to exist whether the user logs off, 4. virtual worlds allow users to embody themselves, usually avatars (even if “textual avatars”, as in text-only virtual worlds such as MUDs). According to Boellstorff et al. social networking sites and other similar websites are not virtual worlds, because they lack of worldness and embodiment. However, this could be easily debated whether Facebook profiles and, what I would call a Facebook presence, are in fact embodiments, partly fictional characters/avatars presented in a social networking world, where the embodiment of the user is mostly textual, but also connected to the visual material shared and engaged with on the site, i.e. holiday photographs, (bathroom) selfies, baby pictures, puppy videos and LOL cats. They all create a sense of a social presence, which can for example lead to blocking or hiding a Facebook friend from your feed, or engaging with them actively online.

Nevertheless, the book Ethnography and Virtual Worlds is a fantastic volume from talented and inspirational researchers, and I look forward reading more about their work. These types of publications provide important insight in current anthropological research, which is moulding itself both epistemologically as well as methodologically.


Thanatos ( is a peer-reviewed,  
multi-disciplinary and a scientific online journal published by the  
Finnish Death Studies Association ( We  
publish twice a year a journal that consists of articles, short and  
long research reports, book reviews, columns and seminar reports. The  
primary publication language is Finnish, but we also accept  
manuscripts in English and Swedish. However, the costs of proofreading  
are the responsibility of the author.

We now invite abstracts in English, Swedish or Finnish (max 400 words)  
for articles (max 8000 words) and research reports (max 5000 words)  
from the following example themes:

The topic of the thematic issue is grief of different age people and  
after different cause of death, coping with grief as well as support  
in grief. Support of grieving, wished for and received support can be  
discussed broadly, both from professional or non-professional and peer  
support view, or perspective of support (e.g. peer support, support  
from one’s own social network). Coping of the grieving or dying person  
can be discussed from the viewpoint of things that help or hinder  
coping. Present interventions and models that have been perceived  
effective in coping with grief can also be discussed.

The article can focus also on grief, coping and support in grief from  
the viewpoint of professionals or researchers. For example, how do  
professionals or peer supporters grieve after the death of their  
patient or client? How do they deal with providing debriefing or help  
in a crisis or supporting grieving people.

The article can also discuss the following themes concerning grief,  
coping and support for grieving people:
- after different causes of death (eg. stillbirth, illness, accident,  
suicide, homicide, familicide, family murder, filicide,  
filicide-suicide, infanticide, family homicide, family murder and  
extended suicide)
-after the death of a family member (eg. child, sibling, spouse,  
parent, grandparent )
-after the death of a close person (eg. friend, neighbors, colleagues,  
class mates)
-for professionals (eg. nurses, doctors, priests, crisis counsellors,  
police, teachers, social workers, undertakers)
-for non professionals (eg. peer supporters, voluntary workers, third  
sector workers)
-from the perspective of the dying person
- models of support and intervention
-peer support (individual support, peer support, internet support)

The above mentioned topics are only examples and we encourage you to  
send your own ideas as well. Abstracts are to be sent to: by 16th of May 2014.

• 16.5.2014: Abstract deadlines (max 400 words)
• 1.8.2014: Full manuscript deadlines (articles max 8000 words,  
research reports max 5000 words)
• 15.9.2014: Authors receive referees’ and editorial comments on their  
first drafts
• 30.10.2014: Deadline for second drafts
• December 2014: Journal publication

The first head editor of the issue will be PhD, Adjunct professor of  
Health Sciences, Anna Liisa Aho, who has studied grief, coping and  
support since 2000. (More information: anna.l.aho(a)
The second head editor of the issue will be PhD, Professor of Health  
Sciences, Marja Kaunonen, who has studied family grief, bereavement  
and mourning as well as support for grieving family.

Limits of and Beyond Experience – seminar in Turku April 9.-11.2014

Limits of and Beyond Experience 9.–11.4.2014

The aim of the seminar is to discuss the theoretical and methodological possibilities of studying human experiences that are at the limit of our understanding or perhaps beyond it. How to study the invisible, voices which are not shared intersubjectively, presence which is experienced convincingly as being true but which is weird? These experiences have been of interest to phenomenology in the form of “boundary experiences”. Representations and narrations of “otherworldly beings” and conceptions of magic are also a core area of research within folklore studies and anthropology.

However, within present day research we are still facing a great deal of confusion. People frequently report experiences that they find
“supernatural”, “paranormal”, “extraordinary”, or “otherworldly”. There is a lack of unambiguous concepts to describe or understand these phenomena. The applied notions are problematic, skewed, and largely stigmatizing, which consequently affects the everyday life situations of people reporting these kinds of experiences.


April 9, 2014

Guest lecture 16–18 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Robert Desjarlais (Sarah Lawrence College, NY, USA): 
Hitchhiking Beatitudes:  A Personal Cultural History of Rough Travel
Organized by Cultural History, University of Turku

April 10, 2014

Plenary lecture 10–12 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Robert Desjarlais (Sarah Lawrence College, NY, USA): 
Strangeness at the Mouth of Death
Lunch break 12–13.30

Workshop 13.30–17

April 11, 2014

Plenary lecture 10–12 (Sirkkala campus, Janus-hall)

Prof. Ülo Valk (University of Tartu, Estonia): 
Narratives of ghosts in contemporary post-soviet Estonia
Lunch break 12–13.30

Workshop 13.30–17

The plenary lectures are free for all. Preliminary registration is required for the workshops.
Please send you registration to by April 1, 2014.


On behalf of the research project ‘Mind and the Other’, funded by the Academy of Finland

Marja-Liisa Honkasalo

Työkalu nimeltä ‘etnografia’

Maaliskuussa etnografia ja etnografinen analyysi olivat keskeisiä teemoja useissa seminaareissa ja konferensseissa, joihin osallistuin. Kuukausi alkoi Ethnoksen perinteisillä Kansatieteen päivillä 13.-14.3. teemanaan Thick grip on data – ethnological analysis and interpretation. Osallistuin työryhmään Rendering Culture: New Openings in the Micro-Practises of Ethnography, jonka vetäjinä olivat hurmaavat Tom O’Dell sekä Robert Willim Lundin yliopistosta. (Lisää etnologipäivistä mm. Willimin sekä Helena Ruotsalan blogeissa.) Työryhmässä pohdittiin eri näkökulmien kautta miten sekä tutkija itse että tutkittavat tuottavat yhdessä tutkittua todellisuutta, ja miten esimerkiksi erilaisilla tutkimusmenetelmillä tai -lähestymistavoilla on mahdollista saavuttaa tietynlaisia otoksia tutkimuskohteesta. Omassa esitelmässäni esittelin yhden tutkimustapauksen väitöskirjastani, missä Second Lifessa roolipelaava yhteisö menetti yhden jäsenensä 2008, ja kuinka ryhmähaastattelun aikana yhteisön jäsenet ryhtyivät ensimmäistä kertaa yhdessä pohtimaan menetyksen mahdollista valheellisuutta. Virtuaalisissa yhteisöissä kuoleman kyseenalaistaminen on yleistä, sillä tapaamatta toisiaan kasvokkain tai osallistumatta itse hautajaisiin yhteisön jäsenet eivät voi olla 100% varmoja henkilön kuolemasta. (Aiheesta laajemmin olen kirjoittanut artikkelissani täällä).

O’Dell oli myös perjantain keynote otsikollaan Composing Ethnography and Rendering Culture, joka viritti runsaasti keskustelua. Analyysin ja etnografian pohtimisen sijaan yleisöstä nousi jälleen pohdinnan aiheeksi kuinka vakiinnuttaa etnologian (ja kulttuurintutkijoiden) asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä vaikuttamisessa. O’Dell korosti tutkijoiden oman aloitteellisuuden merkitystä ja kehotti ottamaan yhteyttä mm. kuntatason päättäjiin, kouluihin ja järjestöihin hankeideoiden puitteissa. Nostin itse esille muun muassa tieteenalan paremman brändäyksen, joka sanana taas on usein joillekin tutkijoille punainen viitta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös brändäyksellä, kutsui sitä markkinoinniksi tai miksi tahansa, mutta mielestäni etnologia/antropologia/folkloristiikka/kulttuurien tutkimus tulisi tieteenaloina nostaa tiukemmin nykypäivään, sillä maine “perinteentutkijoina” on vanhanaikainen, epämääräinen ja sisältää mielikuvan “pölyisestä museoalasta ja mummoista nutturoissaan”. Itsekin museoalalla työskennelleenä (sekä mummo- ja nutturafanina) toivoisin tutkijoiden ja tutkimuslaitosten saavan parempaa näkyvyyttä ja ansaitsemaansa arvostusta, mutta valitettavasti nyky-yhteiskuntaa tuntuu kiinnostavan vain kapitalistinen voitontavoittelu (vaikka trendien ja arvojen pehmenemistä on ollut havaittavissa). Mielestäni myös tieteenaloja ylittävä verkostoituminen, yhteiset tutkimusprojektit, tutkimusten sovellettavuus käytäntöön sekä yleisesti monitieteisyyttä lisäämällä olisi mahdollista nostaa kulttuurien tutkimuksen näkyvyyttä sekä laajentaa mahdollisuuksia.

Ethnoksen seminaarin päätteeksi julkaistiin myös Eerika Koskinen-Koiviston ja Pilvi Hämeenahon toimittama Moniulotteinen etnografia teos, joka koostuu key note -esitelmistä ja artikkeleista edellisiltä Ethnos päiviltä. Suosittelen lämpimästi hankkimaan teoksen omaan kirjahyllyyn!

Samassa etnografiateemassa (ja itselleni niin kovin läheisessä) jatkettiin Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen järjestämässä Verkkoetnografia iltapäivässä torstaina 27.3., missä olin puhumassa potentiaalisesta post doc -tutkimuksestani verkkoväkivallasta. Käsittelin esitelmässäni muutamia case esimerkkejä, joissa verkkoväkivalta näyttäytyy joko piilotettuna retoriikkaan (case esimerkkinä Twitterin #myssymies ja A2 Kannabis-ilta) tai julman henkilökohtaisesti (ja visuaalisesti sekä pelillisesti) suunnattuna pelialan tutkija Anita Sarkeesianiin. Halusin esitelmäni avulla sparrausta tutkimusaiheeni käsittelyyn ja rahoitushakemusten suunnitteluun. Onnekseni sitä sainkin lahjakkaan ja kiinnostavan yleisön avulla!

Iltapäivässä olivat puhumassa myös digikollegani Porista Riikka Turtiainen sekä Sari Östman, ja rituaaliteorian esikuvani Johanna Sumiala. Heidän esitelmässään Turtianien ja Östman esittelivät ytimekkäästi verkkoetnografian tutkimusperusteita ja Sumiala taas antropologiasta tuttua sirkulaation käsitettä YouTuben monimediaisessa ympäristössä. Iltapäivän päätteeksi kokoonnuimme tutkijatapaamiseen, missä mm. sparrailtiin tutkimusaiheita sekä niihin liittyviä ongelmia, ja suunniteltiin tutkimusverkoston perustamista. Paljon hyvää pöhinää siis Turussa!

Parhaillaan matkustan Onnibusin ilahduttavan edullisella Helsinki-Tampere yhteydellä Tampereelle*, mistä jatkan huomenna Vaasaan Mediatutkimuksen päiville. Esitän Mediaetnografia työryhmässä tutkimuspaperin, joka käsittelee autoetnografian, osallistuvan havainnoinnin ja itserefleksiivisyyden suhdetta verkkosuremisen tutkimukseen (lisää aiheesta olen blogannut täällä).

Etnografia on kulttuurin tutkijoille sekä tutkimuksen esittämisen tapa sekä itse tutkimusmenetelmä, joka jaksaa herättää keskustelua yhä uudelleen ja uudelleen. Etnografia kuvailee tiettyä kulttuuria (tai kulttuurista käyttäytymistä) perustuen empiiriseen tutkimusaineistoon, missä tutkijan oma minuus on enemmän tai vähemmän yhtenä analyysin välineenä tai lähtökohtana. Erityisesti 2000-luvulla tutkijaminuuden läpinäkyvyys tutkimuksissa on ollut kasvava trendi enkä usko tämän innostuksen ja suosion häviävän ihan heti. Inhimillistä toimintaa tutkittaessa (oli se sitten kaupallinen kulutuskäyttäytyminen, avioliittorituaali tai yksilön luontosuhde) tutkijan omat intressit suuntaavat sekä itse tutkimusfokusta että tutkimuksen intressejä, mutta ennen kaikkea sitä mitä tutkija pitää olennaisena ja havainnoinnin arvoisena**. Lähdinhän itsekin tutkimaan kuolemaa sen vuoksi, että olen joutunut kasvamaan aikuiseksi menetyksen tunteen kanssa, mutta ennen kaikkea, koska halusin vastauksia kysymykseen miksi. Miksi ihminen toimii siten kuin toimii. Se ei ole ydinfysiikkaa tai korkeampaa teoreettista matematiikkaa, vaan subjektiivisuuden ja objektiivisuuden vuorottelua, itsensä etäännyttämistä ja sisällyttämistä itse tutkimukseen, eläytymistä ja ymmärryksen tavoittamista, mutta ennen kaikkea intohimoa omaan tutkimuskenttään.


*Monta kärpästä yhdellä iskulla, ja tässä tapauksessa visiitti vanhempien luo.

**Verkkotutkimuksessa havainnointia voikin erinomaisesti dokumentoida erilaisilla näytön videointiohjelmilla, joilla esimerkiksi surffailua, verkkosivujen klikkailua sekä tietysti virtuaalimaailmoissa liikkumista voi tallentaa first person näkökulmasta myöhempää analysointia varten, sillä reaaliajan havainnointikyky on aina rajattua.

Chairing the discussion panel “Ethnology meets Technology” at the VIII Ethnology Days 2014

The ethnology days THICK GRIP ON DATA? – Ethnological Intepretations and Analysis | VIII Ethnology Days 2014 by Ethnos Association takes place this year in Helsinki 13.-14.3.2014. I will be chairing the panel “Ethnology meets Technology” panel, which will be debating about the relationship of ethnology towards different technologies, from internet to mobile phones, from house hold appliances to transportations. Some of the workshops in the seminar are in Finnish only, but this panel is in English for the enjoyment of those who have not the pleasure of knowing Finnish.

The panel members will be the Director of Development at National Board of Antiquities, ethnologist and a carpenter Carina Jaatinen and Jukka Jouhki, anthropologist and a Senior Researcher at the University of Jyväskylä.

The panel starts at 2.30 pm on Friday and you can follow it live here!

You can also comment the panelists and join the discussion in Twitter with #ethnologydays2014.

Deadline extended: Images of Afterlife, conference in Turku, Finland | Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry.

CFP (DEADLINE EXTENDED): Interdisciplinary conference: Images of Afterlife

Posted on March 4, 2014

22–24 October 2014, University of Turku, Finland


Images of death and afterlife are rich and manifold in various religious contexts, as well as in artistic, media and other symbolic expressions. Representations of afterlife reflect cultural values, fears and hopes. In the contemporary West collective religious representations are challenged and completed by individual conceptions and beliefs, which, in turn, derive from various cultural sources. How has afterlife – the life and existence of souls and minds (or bodies) after death – been imagined in different contexts and how is it imagined today? What are the contexts in which these images are expressed? Where do afterlife conceptions come from and what is their significance in the societies of the living?

The interdisciplinary conference Images of Afterlife aims to discuss the cultural imagery of death and afterlife from various perspectives, such as anthropology, history, linguistics, religious studies, arts studies, social sciences, health care, psychology and psychiatry, in various cultural and historical contexts. We welcome a broad spectrum of papers, which illustrate and analyze theoretical approaches to cultural representations as well as to individual experiences of death and afterlife. The representations can include stories, beliefs, conceptions, customs and rituals, as well as works of art and literature. We are also interested in various methodologies that can be applied in the study of the images, including multidisciplinary methodologies.

Topics for papers may include but are not limited to:

  • Religious and spiritual images of afterlife
  • Images of afterlife in art
  • Mythic topographies of the otherworld
  • Secular conceptions of afterlife
  • Afterlife conceptions as sources of comfort and hope
  • Beliefs about persistence of the mind after death
  • Mind, soul and consciousness
  • “Good” and “bad” death
  • Suicide and afterlife
  • Euthanasia
  • Organ transplantation
  • Death, afterlife and multiculturalism in health care
  • Agency in afterlife
  • Marginalized discourses of afterlife
  • Interaction with the spaces and agents of the afterlife
  • Spirits, souls, ghosts, wraiths, apparitions, revenants
  • Ancestor worship
  • Near-death experiences and deathbed visions
  • Afterlife and emotions
  • Afterlife: popular (pseudo-scientific) discourses vs. legitimized doctrines

The conference is organized by the research project Mind and the Other – An Interdisciplinary Study on the Interactions of Multiple Realities by the Academy of Finland) in collaboration with the Finnish Death Studies Association .

The confirmed keynote lecturers are:

Professor Tony Walter, Death Studies, University of Bath

Professor Jussi Kotkavirta, Philosophy, University of Jyväskylä

Professor Altti Kuusamo, Art History, University of Turku

The language of the conference is English. Those who wish to present a paper in the conference are kindly requested to send an abstract of no more than 300 words (in .rtf, .doc or .docx format) to by April 13, 2014. Please send with the abstract your name, affiliation, contact information and field of specialization. Notices of acceptance will be sent by April 30, 2014.

Further information about the conference, social programme, travel and accommodation in Turku will be soon available on our web page


“Sillä, onko tiedejulkaisu pantu hienoon amerikkalaiseen journaaliin vai omalle nettisivulle, ei ole mitään merkitystä. Myöskään julkaisun kielellä ei ole merkitystä. Vain sisällöllä on merkitystä. Jos sisältö on oikeasti todella tärkeä, kyllä asiantuntijat kaivavat sen vaikka maakuopasta. Kyllä se luetaan ja kyllä se vaikuttaa, vaikka julkaisu olisi painettu eestiksi Siwan muovikassiin. Jos taas sisältö on pelkkää toistoa, tämän vuoden ja vuosikymmenen tieteellistä muotijargonia, kyllä se unohdetaan, vaikka julkaisupaikka olisi Nature tai Science.” -Janne Saarikivi

kautta Yliopistostrategia.

Miten poistaa edesmenneen verkkosivu, sosiaalisen median profiili tai käyttäjätili?

Tutkimusaiheestani johtuen saan säännöllisesti kyselyjä siitä miten jokin tietty verkkosivu tai käyttäjätili olisi mahdollista poistaa, kun käyttäjä on kuollut. Lähiomaiset eivät joudu enää vain ilmoittamaan postiin ja pankkiin menehtymisestä, vaan edesmenneellä on saattanut olla hyvin aktiivinen sosiaalisen median profiilisivu, vastuualueita verkossa vapaaehtoistyöhön liittyen (kuten allekirjoittaneella), tilejä valokuvien ja videoiden jakamiseen ja tallentamiseen liittyvissä verkkopalveluissa (kuten Flickr ja Dropbox).

Jotkin verkkosivustot, kuten esimerkiksi Facebook, tarjoaa lähiomaisille myös mahdollisuuden luoda edesmenneen profiilisivusta muistomerkki eli muistosivu, joka on eräänlainen deaktivoinnin muoto. Facebook tällöin ei enää muistuta edesmenneen läheisiä hänen syntymäpäivästään tai ehdota merkitsemään häntä valokuviin. Aiemmin edesmenneen statuspäivitykset myös piilotettiin, mutta yleisön pyynnöstä Facebook poisti ominaisuuden ja edesmenneen ystävät näkevät päivitykset edelleen.

Esittelen tässä siis muutamia yleisimpiä ratkaisuja, joita lähiomaiset voivat hyödyntää eri verkkopalvelujen sulkemisessa tai memorialisoinnissa. Joillain sivustoilla löytyy ohjeet suomeksi, mutta useimmiten ne löytyvät vain englanniksi.

Helpoiten tilien poistaminen onnistuu, jos lähiomaisella on pääsy edesmenneen pääasialliseen sähköpostiosoitteeseen, jonka kautta voi saada selville eri palveluiden salasanoja. Tietokoneen selailuhistoriasta myös saa nopeasti selville mitä eri palveluja tai sivustoja edesmennyt aktiivisimmin käytti ja mitkä tässä tapauksessa kannattaisi sulkea.

Googlen haku on ystävä ja useimmiten ohjeet löytyvät hakulauseellareporting a deceased person (palvelun nimi)” tai “(palvelun nimi) how to delete account deceased“.


Facebookilla on oma lomake, jonka kautta voi ilmoittaa edesmenneestä henkilöstä. Sen löytää yleensä laittamalla Facebookin Ohje-osioon kysymyksen “how to report a deceased person” tai “miten ilmoitan edesmenneestä henkilöstä”, riippuen millä kielellä Facebookia käyttää (itse käytän englanniksi).

Screen Shot 2014-02-21 at 10.21.13

Facebookin ohjeissa mainitaan useita vaihtoehtoja eri tilanteissa.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.10.10

Ilmoittaminen onnistuu seuraavalla lomakkeella (löytyy myös suomeksi). Liitetiedostoksi vaaditaan kopio kuolinilmoituksesta tai -todistuksesta.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.18.26


Gmail ei ole enää pelkästään sähköpostitili, vaan se sisältää myös kalenterin, Google Driven eli tiedostojen lähettämiseen ja muokkaamiseen tarkoitetun pilvipalvelun, sekä myös Google+ sivuston eli Googlen oman sosiaalisen mediasivuston.

Gmail-tilin poistaminen on kaksivaiheinen, johon kuuluu myös kuolintodistuskopion lähettäminen sekä lähettäjän oman henkilöllisyyden todistaminen esim. ajokortin kopiolla. Google käsittelee tilanteet kuitenkin aina tapauskohtaisestiTäydet ohjeet löydät täältä (englanniksi).


Facebook omistaa Instagramin, jolloin raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin Facebook-tilin poiston pyytäminen. Katso lisätietoja täältä.


Myös kuvapalvelu Pinterest on huomioinut käyttäjiensä kuoleman ja lähettämällä em. dokumentit myös Pinterest-tili voidaan sulkea. Ohjeet täällä.


Niin ikään Twitter poistaa kuolleen käyttäjätilin lähiomaisen pyynnöstä ja asianmukaisilla dokumenteilla. Ohjeet täällä.


Jos edesmenneellä on ollut valokuvia Flickr kuvapalvelussa, on tili mahdollista myös sulkea pyynnöstä Yahoolle. Ohjeet täällä. Ongelmallista kuitenkin on, jos lähiomaiset haluaisivat tilillä olevat valokuvat itselleen, sillä Yahoo ei luovuta salasanoja eikä tilien sisältöjä edes lähiomaisille: “the Yahoo account nor any of the content therein are transferable, even when the account owner is deceased”.

Spotify (ja Netflix)

Musiikkipalvelu Spotify veloittaa maksunsa suoraveloituksella, jolloin palveluun kannattaa ilmoittaa mahdollisimman pian edesmenneestä henkilöstä. Lähiomaista kehotetaan ottamaan yhteyttä Spotifyihin lomakkeella, johon tulisi listata lähiomaisen luottokortin tiedot, osoite, koko nimi, kuolinpäivä sekä lähiomaisen yhteystiedot. Netflix ei ainakaan toistaiseksi ole listannut palveluunsa ohjeita, jolloin nopein tapa lakkauttaa suoraveloitus on kuolettaa luottokortit.


Sosiaalisen median sivusto LinkedIn on niin ikään huomioinut menehtyvät käyttäjänsä. Kuka tahansa LinkedIn-ystävä voi ilmoittaa kuolleesta, jolloin palveluun tulee ilmoittaa käyttäjän nimi, viimeisin työpaikka, ilmoittajan suhde vainajaan sekä vainajan LinkedIn-profiilin osoite. Lisätietoja täällä.