Väitöskirja – suremisen rituaalit verkossa

(väittelin 8.8.2014 Porin yliopistokeskuksessa, väitöskirjani on saatavilla verkossa samoin väitöstiedote)

Tutkin digitaalisen kulttuurin väitöskirjatutkimuksessani kuinka internet vaikuttaa kuolemarituaaleihin reaali- ja virtuaalitilassa sekä miten vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvät rituaalit digitalisoituvat eri virtuaalimedioissa. Tutkimukseni pohjatiedot hankin jo pro gradu -tutkielmaa tehdessäni. Kysyin aineistoltani:

– millaisia sururituaaleja virtuaalimaailmassa luodaan (esim. virtuaaliset hautausmaat ja muistomerkit, online-hautajaiset)?

– miksi sururituaaleja ilmenee virtuaalisesti (esim. historiallinen muutos)?

– millaisista merkitysjärjestelmistä virtuaalimuistomerkit ja verkkosureminen muodostuvat (vrt. identiteetti, tilan ja paikan kokemus, yhteisöllisyys)?

1. Tausta ja tulokset

Vainajien kohtelu- ja muistelutavat kertovat kulttuurin arvorakenteista sekä maailmankatsomuksesta. Halu muistaa ja tulla muistetuksi on universaali ja kiinnittyy keskeisesti sekä kulttuuriseen että yksilölliseen identiteettiin. Muistin ja muistamisen paikat ovat tärkeitä sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti, jolloin eri tilojen ritualisointi kertoo myös siitä, mitä pidetään yhteisössä tärkeänä ja merkityksellisenä. Kuolema- ja sururituaalit ovat muuttuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana. Vainajan muiston kunnioittaminen ja suruprosessin läpikäyminen on yhä keskittyneempi yksilön omaan kokemukseen. Tutkijat pitävät syynä kaupungistumista ja teollistumista, jotka ovat vaikuttaneet yhteisöllisyyden kokemuksen pirstoutumiseen. (Pentikäinen 1990; Walter 1994; Ariés 1976, 1991.)  

Tutkimukseni osoittaa, että surun ritualisoinnin tarve ja halu muistaa (ja tulla muistetuksi) ovat kuitenkin säilyneet, jolloin Internet tarjoaa tällöin uudenlaisen keinon yhteisöllisyyteen. Muistosivut sosiaalisessa mediassa ovat tärkeitä yhteisöllisyyden muodostajia ja vertaistuen tarjoajia sureville kriisin hetkellä, erityisesti kun menetyksestä on vain vähän aikaa. Kutsun näitä muistomerkkejä suunnittelemattomiksi muistomerkeiksi (eng. unintentional memorials), jotka yleensä muodostuvat edesmenneen itsensä luomien verkkoaineistojen ympärille, kuten esimerkiksi Facebookin profiilisivuille tai blogeihin. Virtuaaliset muistomerkit ovat myös keino rakentaa surevan uutta identiteettiä suhteessa menetykseen (vrt. leskeys), jota sureva voi prosessoida rakentamalla edesmenneen muistoksi muistomerkkisivuston.

Sivusto muistuttaa henkilökohtaista kotisivua, jossa tyypillisesti etusivulla on lyhyt negrologi edesmenneen elämästä, sekä lisäksi se voi sisältää valokuva-albumeja, videoita, vieraskirjan ja sukupuun. Sivun ulkonäön voi myös suunnitella eri palveluntarjoajien teemojen mukaan, jotta se edustaisi edesmenneen identiteettiä ja persoonallisuutta mahdollisimman hyvin. Tällaiset suunnitellut muistomerkit (eng. intentional memorials) ovat tärkeitä viestinnän paikkoja perheen jäsenille ja ystäville, jotka voivat vuosien kuluessa käydä tervehtimässä edesmennyttä samaan tapaan kuin haudalla vieraillaan. Viestit ovat muidenkin kävijöiden nähtävissä, jolloin ne mm. vahvistavat edesmenneen läheisten yhteisöllisyyden tunnetta.

2. Aineistot ja menetelmät

Tutkimukseni kenttä on siis internet, jonka fyysisyys rakentuu ainoastaan kielellisten metaforien ja abstraktioiden kautta, jolloin internetissä ”surffataan”, sinne ”mennään” ja siellä ”ollaan”. Internetiä myös mystifioidaan, etenkin kokemattomat käyttäjät, jotka saattavat liittää internetin loputtomalta tuntuvaan informaatiotulvaan jopa maagisia käsitteitä. Myös tuonpuoleisuutta mystifioidaan, jolloin puhutaan abstrakteista käsitteistä, kuten “sielu”, “taivas” tai “helvetti”.

(kuva: oma screenshot, kenttätöissä Second Lifessa)

Tutkimusaineistoni jakautui kahdeksi ryhmäksi:

I. Suunnitellut (intentional) muistomerkit: läheisten tietoisesti muodostamat virtuaaliset muistomerkit, kuten virtuaalimuistomerkkisivustot ja -hautausmaat, muistovideot

II. Suunnittelemattomat (unintentional) muistomerkit: edesmenneen virtuaaliaktiivisuuden ympärille muodostunut toiminta, sosiaalisten medioiden profiilisivut, verkkopäiväkirjat, kotisivut, edesmenneen luomat (Youtube-)videot.

Tutkimusmenetelminä käytin virtuaalietnografisia (haastattelut, kyselyt, havainnoinnit) ja autoetnografisia havainnointeja. Lähestymistapani aineistoon on siis laadullinen, joka pohjautuu empiiriseen tutkimusaineistoon. Vierailen verkkosivuilla, käyn online-verkkopeleihin perustetuilla muistomerkeillä itsekin pelaajan hahmossa sekä tarkastelen mm. millaisia visuaalisia ja ”fyysisiä” ominaisuuksia muistomerkeissä on käytetty. Olen myös käyttänyt jokaista tutkimaani virtuaalimuistomerkkisivustoa. Analysoin ja vertaan omia verkkosuremisen kokemuksiani haastateltavien kokemuksiin. Käytän hyödykseni myös kuvakaappauksia ja videointia, sillä verkkoympäristöt ovat erittäin hauraita ja tutkimusaineistona niitä on kohdeltava ns. katoavana kulttuuriperintönä.

3. Tutkimusetiikka internetissä

Tutkimuseettiset näkökulmat ovat olleet olennainen osa tutkimustani, sillä yksityisyyden ja julkisuuden käsitteet ovat hämärtyneet voimakkaasti internetissä, jossa tuotetun materiaalin julkisuutta on joskus vaikea hahmottaa. Henkilökohtaisia tietoja, kuten nimiä, osoitteita ja puhelinnumeroja, jaetaan usein ymmärtämättä, millaisia riskejä tällaiseen toimintaan sisältyy. Esimerkiksi muistomerkkisivustoilla sivut ovat haettavissa Google-hakupalvelusta edesmenneen koko nimellä, jolloin on mahdollista löytää myös hänen läheistensä tietoja esimerkiksi sukupuusta tai valokuvakansioista. Tällainen tutkimusmateriaali edellyttää aina perusteellista harkintaa ja tietoisuutta myös lain asettamista velvoitteista ja rajoitteista.

Otin huomioon jokaisella tutkimallani sivustolla sen, onko materiaali julkista (käytettävissä ilman sisäänkirjausta) vai suljettu kokonaisuus (kuten esimerkiksi Facebook). Pyysin aina tutkimus- ja havainnointiluvan muistosivuston tai -ryhmän ylläpitäjältä/tekijältä. Kuvakaappauksissa ja videoinnissa huomioin lakisääteiset tekijänoikeudet, joiden mukaan voin käyttää kuva- ja videomateriaaliani nimenomaisesti vain tutkimuskäyttöön ja hyvien tapojen mukaisesti. Kuolema voi olla hyvin arka aihe, minkä vuoksi huomioin informanttieni mahdolliset toiveet pysyä anonyymeinä.

(Hautakivikuva: Wowiki)

Rahoittajat

Tutkimustani ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto (2010-2013), Oskar Öflunding säätiö (visiting scholar matka-apuraha Lontooseen 2011), Turun yliopistosäätiö (matka-apuraha) sekä Koneen säätiö (2014).

Advertisements

1 thought on “Väitöskirja – suremisen rituaalit verkossa”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s