Chairing the discussion panel “Ethnology meets Technology” at the VIII Ethnology Days 2014

The ethnology days THICK GRIP ON DATA? – Ethnological Intepretations and Analysis | VIII Ethnology Days 2014 by Ethnos Association takes place this year in Helsinki 13.-14.3.2014. I will be chairing the panel “Ethnology meets Technology” panel, which will be debating about the relationship of ethnology towards different technologies, from internet to mobile phones, from house hold appliances to transportations. Some of the workshops in the seminar are in Finnish only, but this panel is in English for the enjoyment of those who have not the pleasure of knowing Finnish.

The panel members will be the Director of Development at National Board of Antiquities, ethnologist and a carpenter Carina Jaatinen and Jukka Jouhki, anthropologist and a Senior Researcher at the University of Jyväskylä.

The panel starts at 2.30 pm on Friday and you can follow it live here!

You can also comment the panelists and join the discussion in Twitter with #ethnologydays2014.

Advertisements

Miten poistaa edesmenneen verkkosivu, sosiaalisen median profiili tai käyttäjätili?

(Huom! Tiedot perustuvat vuoden 2014 tietoihin, joitain muutoksia palveluihin on voinut tulla)

Tutkimusaiheestani johtuen saan säännöllisesti kyselyjä siitä miten jokin tietty verkkosivu tai käyttäjätili olisi mahdollista poistaa, kun käyttäjä on kuollut. Lähiomaiset eivät joudu enää vain ilmoittamaan postiin ja pankkiin menehtymisestä, vaan edesmenneellä on saattanut olla hyvin aktiivinen sosiaalisen median profiilisivu, vastuualueita verkossa vapaaehtoistyöhön liittyen (kuten allekirjoittaneella), tilejä valokuvien ja videoiden jakamiseen ja tallentamiseen liittyvissä verkkopalveluissa (kuten Flickr ja Dropbox).

Jotkin verkkosivustot, kuten esimerkiksi Facebook, tarjoaa lähiomaisille myös mahdollisuuden luoda edesmenneen profiilisivusta muistomerkki eli muistosivu, joka on eräänlainen deaktivoinnin muoto. Facebook tällöin ei enää muistuta edesmenneen läheisiä hänen syntymäpäivästään tai ehdota merkitsemään häntä valokuviin. Aiemmin edesmenneen statuspäivitykset myös piilotettiin, mutta yleisön pyynnöstä Facebook poisti ominaisuuden ja edesmenneen ystävät näkevät päivitykset edelleen.

Esittelen tässä siis muutamia yleisimpiä ratkaisuja, joita lähiomaiset voivat hyödyntää eri verkkopalvelujen sulkemisessa tai memorialisoinnissa. Joillain sivustoilla löytyy ohjeet suomeksi, mutta useimmiten ne löytyvät vain englanniksi.

Helpoiten tilien poistaminen onnistuu, jos lähiomaisella on pääsy edesmenneen pääasialliseen sähköpostiosoitteeseen, jonka kautta voi saada selville eri palveluiden salasanoja. Tietokoneen selailuhistoriasta myös saa nopeasti selville mitä eri palveluja tai sivustoja edesmennyt aktiivisimmin käytti ja mitkä tässä tapauksessa kannattaisi sulkea.

Googlen haku on ystävä ja useimmiten ohjeet löytyvät hakulauseellareporting a deceased person (palvelun nimi)” tai “(palvelun nimi) how to delete account deceased“.

Facebook

Facebookilla on oma lomake, jonka kautta voi ilmoittaa edesmenneestä henkilöstä. Sen löytää yleensä laittamalla Facebookin Ohje-osioon kysymyksen “how to report a deceased person” tai “miten ilmoitan edesmenneestä henkilöstä”, riippuen millä kielellä Facebookia käyttää (itse käytän englanniksi).

Screen Shot 2014-02-21 at 10.21.13

Facebookin ohjeissa mainitaan useita vaihtoehtoja eri tilanteissa.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.10.10

Ilmoittaminen onnistuu seuraavalla lomakkeella (löytyy myös suomeksi). Liitetiedostoksi vaaditaan kopio kuolinilmoituksesta tai –todistuksesta.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.18.26

Gmail

Gmail ei ole enää pelkästään sähköpostitili, vaan se sisältää myös kalenterin, Google Driven eli tiedostojen lähettämiseen ja muokkaamiseen tarkoitetun pilvipalvelun, sekä myös Google+ sivuston eli Googlen oman sosiaalisen mediasivuston.

Gmail-tilin poistaminen on kaksivaiheinen, johon kuuluu myös kuolintodistuskopion lähettäminen sekä lähettäjän oman henkilöllisyyden todistaminen esim. ajokortin kopiolla. Google käsittelee tilanteet kuitenkin aina tapauskohtaisestiTäydet ohjeet löydät täältä (englanniksi).

Instagram

Facebook omistaa Instagramin, jolloin raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin Facebook-tilin poiston pyytäminen. Katso lisätietoja täältä.

Pinterest

Myös kuvapalvelu Pinterest on huomioinut käyttäjiensä kuoleman ja lähettämällä em. dokumentit myös Pinterest-tili voidaan sulkea. Ohjeet täällä.

Twitter

Niin ikään Twitter poistaa kuolleen käyttäjätilin lähiomaisen pyynnöstä ja asianmukaisilla dokumenteilla. Ohjeet täällä.

Flickr

Jos edesmenneellä on ollut valokuvia Flickr kuvapalvelussa, on tili mahdollista myös sulkea pyynnöstä Yahoolle. Ohjeet täällä. Ongelmallista kuitenkin on, jos lähiomaiset haluaisivat tilillä olevat valokuvat itselleen, sillä Yahoo ei luovuta salasanoja eikä tilien sisältöjä edes lähiomaisille: “the Yahoo account nor any of the content therein are transferable, even when the account owner is deceased”.

Spotify (ja Netflix)

Musiikkipalvelu Spotify veloittaa maksunsa suoraveloituksella, jolloin palveluun kannattaa ilmoittaa mahdollisimman pian edesmenneestä henkilöstä. Lähiomaista kehotetaan ottamaan yhteyttä Spotifyihin lomakkeella, johon tulisi listata lähiomaisen luottokortin tiedot, osoite, koko nimi, kuolinpäivä sekä lähiomaisen yhteystiedot. Netflix ei ainakaan toistaiseksi ole listannut palveluunsa ohjeita, jolloin nopein tapa lakkauttaa suoraveloitus on kuolettaa luottokortit.

LinkedIn

Sosiaalisen median sivusto LinkedIn on niin ikään huomioinut menehtyvät käyttäjänsä. Kuka tahansa LinkedIn-ystävä voi ilmoittaa kuolleesta, jolloin palveluun tulee ilmoittaa käyttäjän nimi, viimeisin työpaikka, ilmoittajan suhde vainajaan sekä vainajan LinkedIn-profiilin osoite. Lisätietoja täällä.

Pelitapahtuma vetää Kajaaniin monen alan ammattilaisia | Yle Uutiset | yle.fi

Pelitapahtuma vetää Kajaaniin monen alan ammattilaisia | Yle Uutiset | yle.fi.

“Toista kertaa järjestettävä Northern Game Summit kokoaa pelialan osaamista Kajaaniin. Ammattilaisille suunnattu tapahtuma toimii verkostoitumispaikkana, mutta vieraiden joukossa on myös muiden alojen yrityksiä haistelemassa pelialan uusia tuulija. Erityisesti pelillistämisestä, eli pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltaminen työelämään kiinnostaa yrityksiä.”

Improved gravestones

As a death and digital culture researcher I get my “kicks” out of very unordinary things in the news, things that might seem inappropriate to “get kicks” from. Despite the moral dilemma, I seem to get these “A-HA! I SAW THIS COMING!” more and more these days.

Continue reading “Improved gravestones”

Rikki, särki

Internet-tutkijan worst case scenario tapahtui viikko sitten: koneeni hajosi. Armas mäkkini päätti heittää kokonaan toimimasta ja varmuuskopiot olen ottanut viimeksi syyskuun lopussa. Onneksi Helsingin Lasipalatsin Tectorissa* autettiin pelastamaan eipäs-juupas-kirja ja opetus-kansio muistitikulle. Samaan syssyyn olisi pitänyt älytä ottaa myös apuraha-kansio, sillä uusien apurahojen anominen on parhaillaan meneillään. No, onneksi gmailissani oli jokin vanha versio hupaisan osuvalla otsikolla “apuarahajutut”.

Nyt odottelen sitten kuolemantuomiota tietokoneelleni. Takuu meni umpeen jo viime kesänä, mutta Suomen kuluttajansuojalainsäädännön mukaan ostetun tavaran/elektroniikan pitäisi kestää hajoamatta vähintään kaksi vuotta. Tämä (Tectorin tarjoama) ohjeistus mielessäni sain tingattua Applen puhelinpalvelusta kuluttajansuojaan perustuvan tapausnumeron, jolla Tector lähtee nyt selvittämään onko koneessa tehdasvika vai omasta käytöstäni johtuva mokailu.

Joudun nyt taiteilemaan toistaiseksi avopuolisoni koneella, joka on nostalgista Acerin 3000-mallistoa. Koneella ei onneksi ole harrastettu kuin internet-surffausta, joten satunnainen näytönohjaimen pätkiminen on ehkä vielä ihan siedettävissä. Second Life-kenttätyöt joutuvat nyt joka tapauksessa jäähylle siihen asti, että saan mäkkini takaisin. Sinänsä ei väliä, koska olin ajatellut aloittaa niiden virallisen tekemisen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jonkin verran screenshotteja olen ottanut jo sekä opetellut hahmon liikuttamista ja maailmaan liittyviä ominaisuuksia, mutta olen vielä ihan liian ummikko.

Hämmästyttävintä on, että olen niin tottunut tietokoneella kirjoittamiseen, tiettyyn nopeuteen ja välittömään korjattavuuteen, että käsin kirjoittaminenkin on uuvuttavan hidasta. Siinä vaiheessa, kun kynäni ehtii ensimmäisen sanan loppuun, on ajatuksenkulkuni juossut jo seuraavaan lauseeseen enkä enää muista mitä alkuperäisessä versiossa piti kirjoittamani. Testasin tätä eilen käytännössä, kun hahmottelin paperille abstraktia “People make places – ways of feeling the world” -seminaariin ensi keväälle Lissaboniin. Seminaarissa olisi workshop nimeltään “Shaping virtual lives: identities on the internet”, jonne ajattelin tarjota paperia. (Lissabon keväällä ei myöskään kuulosta yhtään hullummalta. 😉 ) Hahmotteluun meni kuitenkin hirvittävän paljon aikaa koneella kirjoittamisen sijasta, sillä jouduin vähentämään ns. kierrosnopeuksia ajatuksenkulustani ja opettelemaan pois näppäinyhdistelmistä kirjainkoukeroihin. Kaikkea sitä! 😀

* Aivan käsittämättömän hyvää asiakaspalvelua! Voin suositella lämpimästi.

Making Future Magic

Juuri tällaisten videoiden vuoksi jaksan innostua teknologiasta ja sen tuomista mahdollisuuksista esimerkiksi luovuuteen. Tällaista saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään juuri luovuus, lahjakkuus ja keinot. Ihanaa.

Making Future Magic: iPad light painting from Dentsu London on Vimeo.

“Mun sosiaalisen media palvelu hakkaa tasan sun sosiaalisen median palvelun”

Facebook on saanut (jälleen) uuden kilpailijan, joka kosiskelee käyttäjiä avoimella lähdekoodilla sekä oikeudella hallita omia tietojaan ja materiaaliaan. Diaspora kerää rahaa yksityisiltä rahoittajilta kyetäkseen kustantamaan palvelun ylläpitoon ja perustamiseen liittyvät maksut. Facebookia on kritisoitu yhä uudelleen ja uudelleen jatkuvasti muutuvista julkisuus-asetuksistaan sekä materiaalin hallinnoinnista. Täällä mm. mielenkiintoinen kaavio yksityisyys-julkisuus -asetusten muutoksista.

Henkilökohtaisen materiaalin jakaminen internetissä on järkyttävän helppoa. Tietämättömyys eri palveluiden toiminnoista tai/sekä välinpitämättömyys niiden asetuksista saattavat saada aikaan omituisia yhteydenottoja, sekaannuksia sosiaalisissa suhteissa tai jopa potkut työpaikalta. Diaspora palvelun nimi on mielenkiintoisesti valittu, sillä se tarkoittaa hajallaan asumista, tai esim. tiettyä kulttuurista ryhmää, joka asuu vieraan kulttuurin alueella ylläpitäen silti vahvasti omaa kulttuuriaan (vrt. juutalaiset). Nimessä ehkä halutaan viitataan autonomiaan ja suvereniteettiin internetissä. Saapa nähdä miten palvelu saa tulta alleen.

Ajanhukkaa = mokkulan hukkaamaa

Jos jokin asia voi saada minut nanosekunnissa silmittömän punaisen raivon valtaan, se on teknologian toimimattomuus. Toisin sanoen tietokoneen ja internetin.

Jos jokin asia voi saada minut nanosekunnissa silmittömän punaisen raivon valtaan, se on teknologian toimimattomuus. Toisin sanoen tietokoneen ja internetin. Vaihdoin kesällä Windowsin käyttäjästä Maciin enkä ole katunut päivääkään (paitsi ehkä ne pari päivää sen ensimmäisen kuukauden aikana kun totutin lihasmuistiani uusiin näppäinkomentoihin). Ainoana ongelmana on edelleen näiden kahden teknologian yhdistäminen, sillä minimaalisella humanistin ja opiskelijan budjetillani en voi vaihtaa kaikkea elektroniikkaani omenaisiin versioihin.

Ikuisena murheenkryyninäni tällä hetkellä on DNA:n mokkula. Miten voikaan niin pieni vempele saada aikaan niin suurta murhetta ja raivoa?
Kyseisen apparaatinhan otin viime tammikuussa muuttaessani yksiöön ja ajattelin säästäväni internet-kustannuksissa hulppeat viisi euroa. Tuo viisi euroa on tuonut minulle sen jälkeen tuhansittain harmaita hiuksia. Macilla kyseinen laite toimii joten kuten. Acerin parkani sen sijaan meni totaalisen sekaisin. Kone tilttasi, jumitti ja hidastui entisestään siihen papparamaiseen vaappumiseen mitä se jo ennestään oli. Yritin irtisanoa sopimustani, mutta huonoin tuloksin. Olin myynyt sieluni paholaiselle.
Vaikka omenaiset koneet ovatkin juuri niin tehokkaita, helppoja ja nopeita kuin toivoinkin, eivät niiden kaikki ominaisuudet sovellu “rahvaan” pariin. Koneessani on vaivaiset kaksi USB-porttia, jotka on suuniteltu vain Applen laitteille. Tämä tarkoittaa energiatehokkuutta mm. laitteen koossa. Jostain syystä melkeinpä kaikki muut, etenkin tuo pirullinen mokkula, ovat aivan liian suuria portteihin. Jos laitan mokkulan yksistään suoraan koneeseen, vie se kahden portin paikan parin naurettavan millin vuoksi, jotka eivät anna lainkaan periksi, että saisin koneeseeni muitakin laitteita kytkettyä.
Tämän vuoksi joudun pitämään mokkulaani johdon päässä, joka pätkii, takkuilee ja sammuttaa netin yhtenään.
Joulu tulee tänä vuonna aikaisin, hyödynsin juuri Applen joulumyyntiä ja tilasin AirPort Stationin. Mokkula tuskin ryhtyy yhteistyöhön tuon kanssa, mutta uskoisin stereoideni sentään ryhtyvän, sillä nyt lattialla matelee yli kolmimetrinen kaapeli, joka vaatii seurakseen yhden USB-porteistani.
Mitä sitä ei musiikkinsa ja nettinsä eteen tekisi?
EDIT: Pienen Googlettelun avulla olisin ollut viisaampi ja säästänyt aikaa ja vaivaa.. Mokoma homma ei toimi mokkulan kanssa.

Welcome to the dark side (we have cookies?) – internetin pimeästä puolesta

Andy Beckett kirjoitti The Guardianissa internetin “pimeästä puolesta” ja Freenetin tarjoamasta mahdollisuudesta täydellisempään anonymiteettiin kuin mitä tällä hetkellä on internetin “pintatasossa” mahdollista

Andy Beckett kirjoitti The Guardianissa internetin “pimeästä puolesta” ja Freenetin tarjoamasta mahdollisuudesta täydellisempään anonymiteettiin kuin mitä tällä hetkellä on internetin “pintatasossa” mahdollista. Freenetin kaltaisten palvelujen avulla dataa voidaan jakaa vapaasti, kuten alunperin internetin ideana olikin. Valitettavasti tämä tuo lieveilmiöitä rikollisuuden, kuten lapsipornon parissa, sillä juuri rikolliset tahtovat säilyttää anonymiteettinsä mahdollisimman hyvin.

Olen usein miettinyt kuinka Google hakukoneena ei vastaa sitä mitä tutkijana, antropologina, siltä vaatisin. Antropologian koulutukseen kuuluu vahva painotus ensikäden tiedon hankkimiseen eikä muiden hankkimaan tietoon. Varhaiset antropologit olivat nimittäin usein pappeja tai varakkaita kauppiaita, jotka kuuntelivat lähetyssaarnaajien ja merimiesten kertomuksia kaukaisten maiden kulttuureista ja tekivät näistä omia “päätelmiään”. Tätä kutsutaan nojatuoliantropologiaksi, joka tuntuu muodostuneen kirosanaksi alan keskuudessa. On häpeä, jos ei tutkimustaan tee fyysisesti ja henkisesti uuvuttavalla (rituaalisella) matkalla kaukaiseen maahan. Kenttä on aina ollut jossain kaukana, muualla, villi-ihmisten joukossa. 1970-luvulla antropologia alkoi kääntyä katsomaan enemmän peiliin, eikä vähiten feministisen liikkeen ansiosta. 1990-luvulla internet tarjosi uudenlaisen näkökulman ihmisten (kulttuuriseen) toimintaan, mutta taustalla kummitteli edelleen nojatuolin pelko. Saanko todella istua tuolissani, avata tietokoneen ja suorittaa kenttätyötäni siten?

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla tämä alkaa olemaan jo itsestäänselvyys internetin ollessa osa länsimaista elämäntapaa. Silti koulutukseni pakottaa minut kyseenalaistamaan sen tiedon mitä saan olemassaolevien raamien puitteissa. Kirjoitan hakusanan Googlen hakukenttään ja se päättää puolestani mikä aineisto on olennaista ja mikä ei. Hakuosumia muistomerkkisivuistoille on satojatuhansia, mutta yleensä Google antaa noin viisi ensimmäistä osumaa, jotka todella sopivat tarkoituksiini. Vaihtelemalla hakusanoja saan kuitenkin enemmän osumia, enemmän sivuja tutkittavaksi, mutta silti mieltäni kalvaa epäilys, että tässä ei ole kaikki.

Becketin artikkelissa pohditaan juuri internetin pimeää puolta. Sanalla ‘pimeä’ on kaksi merkitystä tässä mielessä. Se voi tarkoittaa juuri näkymättömiin jäävää, mutta myöskin pahuutta. Anonymiteetillä halutaan yleensä salata jotain, jotain mitä ei haluta muiden tietoon.

“The more people do everything online, the more there’s going to be bits of your life that you don’t want to be part of your public online persona,” Danny O’Brien sanoo. Hän on aktivistina the Electronic Frontier Foundationissa, joka ajaa yksityisyyden mahdollistamista virtuaalimaailmassa. Jos käytetään esimerkiksi tätä blogikirjoittamista (johon sain idean Mari Koolta) tuntui vaikealta laittaa pystyyn blogia, joka on omalla persoonallani. Miksi? Mitä minulla on salattavaa? Olen niin tottunut seikkailemaan bittilandiassa erilaisten pseudonyymien suojassa, että tuntuu haavoittuvalta paljastaa omaa persoonaa tällä tavalla. Mutta vaikka internet on minulla myös työväline ja tutkimuskohde, se on minulle myös kommunikaatioväline, paikka, jonne voin mennä olemaan muiden ihmisten kanssa. Sen merkitysulottuvuudet ovat riippuvaisia sen tarjoamista mahdollisuuksista, niin myös yksityisyyden ja julkisuuden suhteen.

Tim Berners-Lee kirjoitti jo kymmenen vuotta sitten: “I have a dream for the web in which computers become capable of analysing all the data on the web – the content, links, and transactions between people … A ‘Semantic Web’, which should make this possible, has yet to emerge, but when it does, the day-to-day mechanisms of trade, bureaucracy and our daily lives will be handled by machines talking to machines.”

Semanttinen web on ideana juuri sitä, minkä suhteen olen tutkijana skeptinen, mutta käyttäjänä taas innostunut. Mikä olisikaan parempaa, kuin antaa tietokoneen hoitaa ne naurettavat automaattiset toiminnot, jotka vievät aikaa ja vaivaa! Tutkijana taas olen skeptinen, sillä jälleen jokin (/joku?) muu päättää puolestani mikä on olennaista ja mikä ei.

Valitettavasti internet (humanistisena) tutkimuskohteena on haastava juuri sen käsittämättömän kokonsa vuoksi. Vähän sama asia kuin itsepintaisesti väittäisin, että kykenen ja haluan laskea kaikki tähdet taivaalta. Kökötän kannonnokassani niska kenossa ja mutisen “yks..kaks..kol..”