Kun apurahatutkija saa potkut ja muita kertomuksia

Olipa kerran tutkija, joka puolisen vuotta väitöksensä jälkeen sai ensimmäisen post doc -rahoituksensa. Idea tutkimukselle oli hautunut jo pitkään, vuosikausia, ja meneillään oleva mediaympäristö näytti tukevan aihetta. Voi sitä onnen päivää, kun tutkija sai rahoituksensa. "Skumppaa ja vaahtokarkkeja kaikille!" Nyt päästäisiin toden teolla töihin. Koko vuoden tutkija paahtoi kotikonttorissaan. Kesähelteillä luki tutkimuskirjallisuutta riippumatossa ja kirjoitti artikkeliluonnoksia. … Continue reading Kun apurahatutkija saa potkut ja muita kertomuksia

Sulle, mulle, noille ja sit niille spesialisteille – kelle tiedettä tehdään?

Opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistojen rahoitusmalliin liittyvä muistio ehdottaa, että tulevaisuudessa korkeimman tason kansainvälinen tieteellinen julkaisu saisi rahanjaossa kertoimen 4, kun taas vertaisarvioimaton yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuva teksti saisi kertoimen 0,1. (Kaskas Media, 15.3.) Viime aikoina tutkijaverkostossani on ollut paljon puhetta h-indeksistä. Eli siitä indeksistä, jonka perässä jokaisen tutkijan tulisi juosta kyljen pistoista ja raudan mausta suussa huolimatta. Sillä … Continue reading Sulle, mulle, noille ja sit niille spesialisteille – kelle tiedettä tehdään?

Väitöskirjatutkija on jo töissä – Mielipide – Päivän lehti – Helsingin Sanomat

Väitöskirjatutkija on jo töissä - Mielipide - Päivän lehti - Helsingin Sanomat. "Väi­tös­kir­ja­tut­ki­joi­den kou­lu­lais­ta­mi­nen eli kut­su­mi­nen toh­to­ri­opis­ke­li­joik­si tai -kou­lu­tet­ta­vik­si on kei­no ase­moi­da työ­tä te­ke­vät tut­ki­jat opis­ke­li­joik­si, joil­le ei tar­vit­se mak­saa pä­te­vyyt­tä vas­taa­vaa palk­kaa ja joil­ta voi­daan evä­tä muil­le työn­te­ki­jöil­le kuu­lu­vat etuu­det, ku­ten päi­vä­ra­hat työ­mat­koil­ta." -Sinikka Torkkola, HS, 7.10.2014.

Aikamme dystooppiset “tietäjät”

Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe kysyy Potilaan Lääkärilehden kommenttipuheenvuorossaan olemmeko palaamassa keskiaikaan painetun sanan lukutaidon kanssa. Kolbe viittaa nykynuorison ja yliopisto-opiskelijoiden tapaan käyttää digitaalista (verkko)teknologiaa tiedon lähteenä ja tutkimusaineistona. Suhde tietoon ja tieteeseen on muuttunut hyvin nopeasti. Katson nuoriani ympärilläni ja pohdin omaa kasvukauttani 1970-luvulla. Tuolloin ”tiedostettiin”, mikä edellytti lukemista, tiedon hankintaa, kriittisyyttä. … Continue reading Aikamme dystooppiset “tietäjät”

Identiteettikriisi

Syksy on madellut hitaanlaisesti. Kehon sisäinen kelloni ei ymmärrä ajankulua, sillä kelit ovat täällä Lontoossa yhä syyskuisen lämpimät ja ajoittain jopa aurinkoiset. Huomisesta alkaen on kuitenkin enää vain neljä viikkoa jäljellä tätä "komennusta". Tavoitteenani oli tulla tänne verkostoitumaan, parantamaan kielitaitoani sekä aloittamaan väitöskirjan kirjoittamisprosessi analyysin kera. Siinä sivussa on tullut hoidettua Suomalaisen kuolemantutkimuksen seuran julkaisuasioita, … Continue reading Identiteettikriisi

Hiljaa hyvä tulee

Slow science: vaihtoehto yliopiston macdonaldisoitumiselle? (Petri Salo ja Hannu L. T. Heikkinen) Salon ja Heikkisen artikkelissa käydään lävitse erinomaisia lähtökohtia yliopistotutkimuksen tehostamisesta ja valvonnan tiukentumisesta. Tuntuu absurdilta ajatella, että joutuisin kellokortilla määrittelemään tutkimustunnnit ja laadun johonkin järjestemään, joka kerää dataa tuhansista ja tuhansista työntekijöistä. Hukkuminen tuohon massaan on väistämätöntä eikä edesauta esimerkiksi työssä jaksamista saati työn muokkaamista … Continue reading Hiljaa hyvä tulee

Rikki, särki

Internet-tutkijan worst case scenario tapahtui viikko sitten: koneeni hajosi. Armas mäkkini päätti heittää kokonaan toimimasta ja varmuuskopiot olen ottanut viimeksi syyskuun lopussa. Onneksi Helsingin Lasipalatsin Tectorissa* autettiin pelastamaan eipäs-juupas-kirja ja opetus-kansio muistitikulle. Samaan syssyyn olisi pitänyt älytä ottaa myös apuraha-kansio, sillä uusien apurahojen anominen on parhaillaan meneillään. No, onneksi gmailissani oli jokin vanha versio hupaisan … Continue reading Rikki, särki

Informantteja ja fenomenografiaa

Informantteja ja haastateltavia on ollut yllättävän vaikea saada. Muutama ihminen on lupautunut vastaamaan tekemääni kyselyyn, mutta tähän mennessä vain kaksi on varsinaisesti vastannut siihen. Aihe on kuitenkin sen verran arka, että tuntuu varmasti oudolta saada viesti "hei olen väitöskirjatutkija Turun yliopistosta ja.." Jotain auringon pilkahduksia. Otin yhteyttä Lintukodon ylläpitäjään ja kysyin voisiko virtuaalikynttiläosioon lisätä linkin … Continue reading Informantteja ja fenomenografiaa

Yes. No. Other.

(kuva) Kesäloma teki hyvää pääkopalle, sillä tartun ihan uudella motivaatiolla kirjallisuuteen ja kenttätöihin. Voi olla, että myös kunnollisen työpisteen rakentamisella on ollut vaikutuksensa, sillä krooniset niska-hartiakivut eivät ole tutkijan ystävä. *ouch* Kenttätyötkin maistuvat ihan eri tavalla. Aloitin tänään Surveymonkeys.comin avulla nettikyselyn teon, mutta jostain syystä en saa muodostettua kysymyksiä kirjallisesti. Olen huono tekemään strukturoituja kyselyjä, … Continue reading Yes. No. Other.

Reikäjuustoa

Olen saavuttanut tyypillisen kevätjumituksen, joka lopettaa kaiken oman ajattelun ja luovuuden. Ihan kuin sulavan lumen mukana katoaisi myös kaikki ne ideat ja kykenemiset, osaamiset ja haluamiset, ja tilalle jää vain flatline, tyhjää sydänkäyrää. Tuntuu, että elän jatkuvassa pitäisi-vaiheessa. Pitäisi hankkia informantteja. Pitäisi haastatella. Pitäisi olla kentällä. Pitäisi löytää kipinöivän nerokasta tutkimuskirjallisuutta ja pitäisi kiljahdella heureka … Continue reading Reikäjuustoa