“Niin siis _missä_ konferenssissa olit?”

Takaisin arkiseen aherrukseen viime viikon Nordic Network of Thanatologyn ja Suomalaisen kuolemantutkimuksen seuran järjestämän konferenssin (ja vapun!) jälkeen. Tuntuu tahmealta, eikä pelkästään siksi, että ilmat ovat suosineet ja tällainen tynkäviikko vaikeuttaa työrytmitystä. Ilmojen suosiminen on aiheuttanut akuutin pihanmylläysinnostuksen, joka näin ensiasunnon ostajalle (oma ensimmäinen piha!) oli ehkä odotettavissakin. Töihin(kin) pitäisi silti keskittyä ja onneksi ohjaajani antoi pienimuotoisen deadlinen 8.5. mennessä, jolloin hänen ohjattaviensa tulee palauttaa teksti/tekstejä tutkijaseminaaria varten. Tuollaiset määräajat ovat itselleni hirvittävän tehokkaita, sillä työskentelen parhaimmillani pienen paineen alla. Itse asetetut määräajat taas yleensä paukkuvat ja venyvät kaikenlaisen prokrastinaation vuoksi, johon tuo aiemmin mainitsemani lapsilukko on kyllä auttanut suuresti. Vielä kun malttaisi laittaa sen aamulla päälle. 😉

Työstän tällä hetkellä kakkoslukuani, jossa on alustavat otsikot:
2. Joining the dots – research, fieldwork and theory
2.1. The New Trobriand – Ethnography of the Net
2.2. Virtual(ly) document(ed)
2.2.1. Research material
2.2.2. Fieldwork
2.3. Hermeneutic-phenomenological interpretation
2.4. Ethics

Kakkosluku on ollut pitkään pilkottuna erillisiksi tiedostoiksi, jotta kykenen hahmottamaan jokaisen alaluvun omana kokonaisuutenaan, enkä lähde rönsyilemään liikaa, mutta nyt se on ollut pakko koota yhteen tiedostoon, jotta koko luku muodostuu selkeäksi ja yhtenäiseksi. Olen palapelikirjoittaja ja copy-pasteilen ihan hirvittävästi. Se on etu siinä mielessä, että tekstiä kyllä syntyy, mutta sen muokkaaminen ja editoiminen on hirvittävän raskasta. Toistoa tulee vähän liikaakin, mikä ei suinkaan vie tekstiä eteenpäin, vaan jumittaa sen paikalleen.

Olen silti vakaasti päättänyt, että koko eipäs-juupas-tekele lähtee esitarkastukseen syksyn lopulla. (lue: jonkun muun pitäisi myös sanella tämä aikataulu, että se oikeasti pysyisi!) Jatko-opiskelijana tämähän on vasta(?) kolmas vuoteni, mutta kokonaisuudessaan olen tehnyt tätä samaa tutkimusta jo viisi vuotta, sillä pro gradu -tutkielmani oli samasta aiheesta. Turnausväsymystä on siis jo ilmassa ja haluaisin mielelläni jatkaa jo uusiin haasteisiin. Se onkin sitten eri asia, mitä nämä haasteet ovat.

Mutta lyhyesti vielä viime viikosta! Kuolemantutkimuksen konferenssimme Dying, death and bereavement – Nordic perspectives oli oikein onnistunut ja energisoiva. Tutkijoita saapui ympäri pohjoismaita ja saimmepa yhden tutkijan Englannista saakka. Key notet olivat erinomaisia, aina sotilaspastorin (Janne Aalto) näkökulmista sotilaan kuolemasta Norjan Breivik-ampumisvälikohtauksen aiheuttaman tunnereaktion analyysiin (Ida Marie Hoeg) sekä valokuvausprojektiin, jossa halutaan rohkaista ihmisiä puhumaan enemmän kuolemasta ja kuolemisesta (Ade Marsh). Seuraava konferenssi järjestetään mahdollisesti Tukholmassa 2014.

This slideshow requires JavaScript.

Kun kerron olevani/olleeni kuolemantutkimuksen konferenssissa, herättää se yleensä hilpeyttä ja kulmienkohottelua. En tiedä uskotaanko meidän siellä pukeutuvan mustiin kaapuihin ja luennoivan pääkallojen keskellä black metal -musiikin soidessa taustalla, mutta tämän alan konferenssit ovat yleensä mitä hilpeimpiä. Jostain syystä kuolemantutkimuksen piiriin hakeutuu sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, tai sitten tämä ala saa vain nämä puolet ihmisistä esiin. Yllä olevassa lyhyessä kuvasarjassa ei ehkä tätä hilpeyttä ja iloisuutta näy, sillä en ole ehtinyt käydä vielä kaikkia kuviani lävitse. Näissä vain jotenkin kiteytyy koko konferenssi-idea noin yleisesti. Keskusteluja, luentoja, workshopeja, kahvia, aikatauluja…

Kuoleman ei tarvitse olla niin synkkää ja vakavaa. Sille voi ja pitää voida vähän nauraa, ja ennen kaikkea (näin tutkijan näkökulmista) siinä riittää loputtomasti ihmettelemistä.

Mutta nyt lissää kahavia ja sen kakkosluvun kimppuun..

Advertisements

NNT and FDSA spring symposium – CfP reminder!

Since I’m part of the organising committee, I’d like to remind anyone interested about the spring symposium of Nordic Network of Thanatology and the Finnish Death Studies Association. Please circulate! Deadline is this Friday!

________________

Call for papers – 2nd Nordic Symposium of Death and Dying

We wish you all welcome to the 2nd Nordic Symposium of Death and Dying, which will be held in Helsinki, Finland, on April 25th – 27th 2012. The symposium is intended for the members of the Nordic Network of Thanatology and also all the other professionals working in the fields connected to matters of death and dying. The theme of the conference is “Dying, Death and Bereavement – Nordic Perspectives“.

Broad range of interest is typical of thanatology/death studies and cross-disciplinary approaches are especially welcome. In the conference we will be able to make comparisons between the Nordic countries; if some research project is already making them that would be particularly interesting. People’s own agency in matters of death, dying and bereavement is also of special interest, as well as papers on death and emotions and death in various institutions.

Please feel free to circulate this CFP. Abstracts (no more than 250 words) should be sent to Ilona Kemppainen (ilona.kemppainen (at)helsinki.fi) by December 16th 2011! Also enquiries regarding the conference may be sent to this address.

We will mail all the participants about travel, accommodation, programme, conference venue etc. shortly.

http://nnthelsinki2012.wordpress.com/

Creating history: Finnish Death Studies Association

On Monday the 28th history was made by me and some colleagues in Vanhan Kuppila Helsinki: the Finnish Death Studies Association (Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura in Finnish) was founded. During the process of organizing our Death and Identity -seminar in May, we realized that there is a hole in the Finnish death studies field. Researchers and professionals are not aware of each others and their work, which sometimes leads to “inventing the wheel again” (as Ilona Kemppainen puts it), or doing research almost blindfolded.

I’m very hopeful with this association and the people in it. I was appointed with the honor of being the secretary of the association and I’m also responsible of our (newborn) website http://kuolemantutkimus.wordpress.com/. (This gives me an excellent possibility to improve my internet skillz, which I’m really excited about!) Currently the website is mainly in Finnish, but we’re trying to provide all the info possible in Swedish and English as well.

When I started studying death and dying in 2007 as a master’s student, it seemed that nothing had happened since the beginning of 1990’s. Finding studies and contemporary publications wasn’t easy, although they existed, which frustrated me as a student and as a researcher-to-be. Also, as we realized with in Aalborg last November, Sweden, Norway and Denmark seem to be way ahead of us in networking the researchers and professionals of this field. Interdisciplinary seems to be the word of today and this is also what we are trying to do with the association. To provide, create and uphold knowledge.