“Äiti, mä oon telkkarissa!”

Muistan joskus teini-iässä katsoneeni Prisman dokumentteja Ylen kanavilta ja ajattelin kuinka hienoa olisi joskus olla sellaisessa haastateltavana. Myöhemmin aikuisena muistan kuulleeni, että vain fiksut ihmiset listaavat lempiohjelmikseen dokumentit (kun tosiasiassa katsovat tosi-tv:tä). Niin tai näin, olen aina pitänyt Prisman ohjelmista, niin kotimaisista kuin ulkomailta ostetuista. Muutama viikko takaperin pääsinkin Prisma Studion haastateltavaksi tutkimuksestani ja samassa jaksossa myös pohti kuolemaa filosofian kannalta Rosa Rantanen, joka on paitsi kollegani Turun yliopistosta myös Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seurasta.

Jaksoa oli todella mielenkiintoista kuvata ja välttääksemme kliseisiä hautausmaa visualisointeja kuvasimme haastattelun Ylen varastotiloissa Pasilassa. Tila olikin toimittaja Pirjo Koskisen sanoin hauska “epätila” ja sopi hyvin tutkimukseni aiheeseen, joka itsessään esiintyy eräänlaisessa epätilassa, virtuaalisessa tilattomuudessa.

Kyseinen jakso tulee tänään Yle 1 kanavalla uusintana kello 20.00 ja sen voi katsoa myös netistä. Keskustelimme muun muassa nettietiketistä ja kuinka surevan voi kohdata virtuaalisesti.

Advertisements

Lakipisteitä

Viime aikoina on ollut kivasti pöhinää mediassa tutkimuksestani. Kuukauden sisällä olen ollut luennoimassa Tikkurilan seurakunnalle, Vantaan SPR:lle, Turun yliopistossa kulttuurintutkimuksen ainejärjestön Kulo Ry:n seminaarissa sekä paneelikeskustelussa Amsterdam Privacy Conferencissa. Haastattelujakin on riittänyt aina paikallisradioista lehtihaastatteluihin ja viimeksi tänä aamuna olin asiantuntijana Bassoradiossa puhumassa sosiaalisesta mediasta ja onko Facebook jo kohta out.

Olenko siis tutkijana saavuttanut “cooliuden” lakipisteen, jos olen ollut Imagessa ja Bassossa? *lol*

Viime perjantain Kulon seminaarissa oli paljon mielenkiintoisia asioita, joista yritän kirjoittaa myöhemmin vähän jäsennellympää ajatusta. Muistiinpanona itselle (note to self): internetin “lack of social cues” ja “anarchy of social cues”.