Kysy kuolemantutkijalta! – SKTS Tieteiden yössä 2015

Tervetuloa tänään kyselemään ja pohtimaan kuolemaan, kuolemantutkimukseen, suruun tai mihin tahansa aiheeseen liittyvään Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry:n pop up-pisteeseen Tieteiden yöhön.

Meidät löytää Tieteiden talon (Kirkkokatu 6, Helsinki) 2. kerroksesta ja olemme paikalla kello 17-21 välisenä aikana.

Illan aikana voit keskustella ja kysellä seuraavilta tutkijoilta:

Ilona Pajari, VTT, historia: kuoleman ja hautajaisten historia suomessa

Anna Liisa Aho, TtT, hoitotiede: suru, surutyö ja surusta selviytyminen

Anna Haverinen, FT, digitaalinen kulttuuri: internetin muistomerkit ja jäämistöt verkossa

Kirsi Kanerva, FM, kulttuurihistoria: kuolemaan liittyvä kansanusko sekä -perinteet

Paikalla on myös eri surujärjestöjen esitteitä, infopaketteja mm. hautaustoimilaista ja hautaustavoista sekä kirjamyyntiä (mm. Kuoleman kulttuurit Suomessa sekä Haverisen tuore väitöskirja Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online environments)

Tervetuloa!

Advertisements

Miten poistaa edesmenneen verkkosivu, sosiaalisen median profiili tai käyttäjätili?

(Huom! Tiedot perustuvat vuoden 2014 tietoihin, joitain muutoksia palveluihin on voinut tulla)

Tutkimusaiheestani johtuen saan säännöllisesti kyselyjä siitä miten jokin tietty verkkosivu tai käyttäjätili olisi mahdollista poistaa, kun käyttäjä on kuollut. Lähiomaiset eivät joudu enää vain ilmoittamaan postiin ja pankkiin menehtymisestä, vaan edesmenneellä on saattanut olla hyvin aktiivinen sosiaalisen median profiilisivu, vastuualueita verkossa vapaaehtoistyöhön liittyen (kuten allekirjoittaneella), tilejä valokuvien ja videoiden jakamiseen ja tallentamiseen liittyvissä verkkopalveluissa (kuten Flickr ja Dropbox).

Jotkin verkkosivustot, kuten esimerkiksi Facebook, tarjoaa lähiomaisille myös mahdollisuuden luoda edesmenneen profiilisivusta muistomerkki eli muistosivu, joka on eräänlainen deaktivoinnin muoto. Facebook tällöin ei enää muistuta edesmenneen läheisiä hänen syntymäpäivästään tai ehdota merkitsemään häntä valokuviin. Aiemmin edesmenneen statuspäivitykset myös piilotettiin, mutta yleisön pyynnöstä Facebook poisti ominaisuuden ja edesmenneen ystävät näkevät päivitykset edelleen.

Esittelen tässä siis muutamia yleisimpiä ratkaisuja, joita lähiomaiset voivat hyödyntää eri verkkopalvelujen sulkemisessa tai memorialisoinnissa. Joillain sivustoilla löytyy ohjeet suomeksi, mutta useimmiten ne löytyvät vain englanniksi.

Helpoiten tilien poistaminen onnistuu, jos lähiomaisella on pääsy edesmenneen pääasialliseen sähköpostiosoitteeseen, jonka kautta voi saada selville eri palveluiden salasanoja. Tietokoneen selailuhistoriasta myös saa nopeasti selville mitä eri palveluja tai sivustoja edesmennyt aktiivisimmin käytti ja mitkä tässä tapauksessa kannattaisi sulkea.

Googlen haku on ystävä ja useimmiten ohjeet löytyvät hakulauseellareporting a deceased person (palvelun nimi)” tai “(palvelun nimi) how to delete account deceased“.

Facebook

Facebookilla on oma lomake, jonka kautta voi ilmoittaa edesmenneestä henkilöstä. Sen löytää yleensä laittamalla Facebookin Ohje-osioon kysymyksen “how to report a deceased person” tai “miten ilmoitan edesmenneestä henkilöstä”, riippuen millä kielellä Facebookia käyttää (itse käytän englanniksi).

Screen Shot 2014-02-21 at 10.21.13

Facebookin ohjeissa mainitaan useita vaihtoehtoja eri tilanteissa.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.10.10

Ilmoittaminen onnistuu seuraavalla lomakkeella (löytyy myös suomeksi). Liitetiedostoksi vaaditaan kopio kuolinilmoituksesta tai –todistuksesta.

Screen Shot 2014-02-21 at 10.18.26

Gmail

Gmail ei ole enää pelkästään sähköpostitili, vaan se sisältää myös kalenterin, Google Driven eli tiedostojen lähettämiseen ja muokkaamiseen tarkoitetun pilvipalvelun, sekä myös Google+ sivuston eli Googlen oman sosiaalisen mediasivuston.

Gmail-tilin poistaminen on kaksivaiheinen, johon kuuluu myös kuolintodistuskopion lähettäminen sekä lähettäjän oman henkilöllisyyden todistaminen esim. ajokortin kopiolla. Google käsittelee tilanteet kuitenkin aina tapauskohtaisestiTäydet ohjeet löydät täältä (englanniksi).

Instagram

Facebook omistaa Instagramin, jolloin raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin Facebook-tilin poiston pyytäminen. Katso lisätietoja täältä.

Pinterest

Myös kuvapalvelu Pinterest on huomioinut käyttäjiensä kuoleman ja lähettämällä em. dokumentit myös Pinterest-tili voidaan sulkea. Ohjeet täällä.

Twitter

Niin ikään Twitter poistaa kuolleen käyttäjätilin lähiomaisen pyynnöstä ja asianmukaisilla dokumenteilla. Ohjeet täällä.

Flickr

Jos edesmenneellä on ollut valokuvia Flickr kuvapalvelussa, on tili mahdollista myös sulkea pyynnöstä Yahoolle. Ohjeet täällä. Ongelmallista kuitenkin on, jos lähiomaiset haluaisivat tilillä olevat valokuvat itselleen, sillä Yahoo ei luovuta salasanoja eikä tilien sisältöjä edes lähiomaisille: “the Yahoo account nor any of the content therein are transferable, even when the account owner is deceased”.

Spotify (ja Netflix)

Musiikkipalvelu Spotify veloittaa maksunsa suoraveloituksella, jolloin palveluun kannattaa ilmoittaa mahdollisimman pian edesmenneestä henkilöstä. Lähiomaista kehotetaan ottamaan yhteyttä Spotifyihin lomakkeella, johon tulisi listata lähiomaisen luottokortin tiedot, osoite, koko nimi, kuolinpäivä sekä lähiomaisen yhteystiedot. Netflix ei ainakaan toistaiseksi ole listannut palveluunsa ohjeita, jolloin nopein tapa lakkauttaa suoraveloitus on kuolettaa luottokortit.

LinkedIn

Sosiaalisen median sivusto LinkedIn on niin ikään huomioinut menehtyvät käyttäjänsä. Kuka tahansa LinkedIn-ystävä voi ilmoittaa kuolleesta, jolloin palveluun tulee ilmoittaa käyttäjän nimi, viimeisin työpaikka, ilmoittajan suhde vainajaan sekä vainajan LinkedIn-profiilin osoite. Lisätietoja täällä.

Near

Just found a new blog in Finnish where a widow tells her story about her husbands cancer. It’s fairly recent – the blog I mean – and it tells about the critical time of the decease, the actual dying.

Sometimes I hate this subject. It feels so banal to carry on with my own life after reading about the suffering of another person, their despair and hurt, how life seems utterly meaningless. And my current life situation could not be any happier with a newly bought apartment and other happy life changes. It feels wrong to just continue my day, my life, as nothing is happening, nothing happened and this is just research.

To a person like me, it’s not. It gets personal, it comes close.

Creating history: Finnish Death Studies Association

On Monday the 28th history was made by me and some colleagues in Vanhan Kuppila Helsinki: the Finnish Death Studies Association (Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura in Finnish) was founded. During the process of organizing our Death and Identity -seminar in May, we realized that there is a hole in the Finnish death studies field. Researchers and professionals are not aware of each others and their work, which sometimes leads to “inventing the wheel again” (as Ilona Kemppainen puts it), or doing research almost blindfolded.

I’m very hopeful with this association and the people in it. I was appointed with the honor of being the secretary of the association and I’m also responsible of our (newborn) website http://kuolemantutkimus.wordpress.com/. (This gives me an excellent possibility to improve my internet skillz, which I’m really excited about!) Currently the website is mainly in Finnish, but we’re trying to provide all the info possible in Swedish and English as well.

When I started studying death and dying in 2007 as a master’s student, it seemed that nothing had happened since the beginning of 1990’s. Finding studies and contemporary publications wasn’t easy, although they existed, which frustrated me as a student and as a researcher-to-be. Also, as we realized with in Aalborg last November, Sweden, Norway and Denmark seem to be way ahead of us in networking the researchers and professionals of this field. Interdisciplinary seems to be the word of today and this is also what we are trying to do with the association. To provide, create and uphold knowledge.

Suruturismi ja “trollit”

Haastatteluissani on ajoittain tullut esille ongelma internetin tarjoaman anonymiteetin suhteen. Julkisesti avoinna oleville muistomerkkisivustoille voi päästä kuka tahansa ja siten myös aiheuttaa murhetta ja pahaa mieltä kommenteillaan. North Bay Nuggetin artikkelissa on haastateltu “ammattitrollia” Sam Goodmania (alias), joka häiriköi etenkin Facebookin julkisissa muistoryhmissä.

“I find it just plain funny to get some of the classic reactions that I solicit,” said Saul Goodman who claims to be 24 and from Albuquerque, New Mexico.

He also likes to “punish” the people who made the pages.

“Public grief and grief tourism are extremely obnoxious, selfish habits that so many people on Facebook exhibit,” he said. “In MANY cases, these memorial pages are set up by people who hardly even knew the deceased.”

Törmäämissäni tapauksissa häiriköintiä ovat aiheuttaneet lähinnä lapset ja nuoret, jotka saattavat joko ajattelemattomuuksissaan tai tahallaan aiheuttaa menehtyneen läheisille surua ja murhetta.

Goodman said his rude comments have nothing to do with the dead. “They’re dead for Christ’s sake, what do they care?” he said, adding he’s been trolling since he was 17.

Ilmeisesti nämä trollaajat eivät ole kokeneet läheisen menettämisestä johtuvaa surua tai kyseessä on median mainostamaa “väkivaltaisten tietokonepelien turruttamaa nuorisoa”.

Kuolleen muiston “trollaamista” on toisaalta tavalla tai toisella tehty aina. Tuskin kuitenkaan huvikseen, mutta on vaikea tietää mitä esimerkiksi muistomerkkipatsaiden rikkojien motiiveina on ollut. Menneisyyttä halutaan perinteisesti nostalgisoida, jolloin ennen muinoin ihmiset ovat olleet sekä mustavalkoisempia että yksioikoisempia ilman “nykyajan” monimutkaisempia vaikutteita. Mistä voimme tietää onko kyse ollut poliittisesta “kaulankatkaisusta” vai “huvikseen” tehdystä pahanteosta, jos patsaita on tuhottu tai hautoja häpäisty?

“You’re among friends”

I think it’s only fair to post this blog entry in English, since many of the fine colleagues that I met in Aalborg might end up here. Needless to say the first Nordic Network of Thanatologists conference was a great success. Ideas and grass-root experience were contributed from different researchers and hospice and palliative care professionals. Boundaries were invisible between different scholars, when the subject was common: death and dying.

I especially enjoyed the contribution of our second key note speaker Tony Walter, who is a professor of death studies at the University of Bath, England.  He asked two quite interesting question in his presentation about differences in death cultures between different nations:

– Have you ever been to the funeral of someone you never met?

– Would you go to the funeral of your boss’ mother?

The answers illuminate the different meanings and cultural contexts that death and dying cause, create and sustain in social relationships. I started also thinking about the Finnish phrase of “I’m sorry for your loss“, which is “otan osaa (suruusi/menetykseesi)”. The Finnish phrase translates to something like “I take participation (in your sorrow/loss)“. The English phrase seems to keep one as an individual, as a separate person than the bereaver. However, the Finnish phrase is highly communal, it attaches the people together and they mourn together through communality within this phrase. Quite interesting, when thinking with the idea of the Finns being very “private” and having difficulties(?) in expressing emotions.

Professor Eva Reimers from the University of Linköping, Sweden, asked in her presentation how different kinship relations are linked to death and dying. Who has the role of a main bereaver in homosexual relationships, if the funeral rituals are heterosexual? How the idea of “next of kin” is formated without legal marriage or blood relation?

Professor Reimers also mentioned the change in obituary notices. Current obituaries have usually an illustration which represents the political, professional or other ideology, for example a veteran, a medical doctor etc. This led me to thinking how this phenomena will change, let’s say, in fifty years to come? How an IT specialist will be represented in his/hers obituary? In binary code? How about a florist? Or a school teacher? Or even a thanatologist? Is this a dying culture? Or will the strict concepts of formal obituaries change to more informal?

Anders Gustavsson from the University of Oslo had researched the virtual memorial websites in Norway and Sweden, which of course, attracted my attention. He also found similar results to mine:
– memorial pages are usually made by women
– they have expressions of Christian fate in guestbooks
– they share a belief that children and young people become angels after death
– the deceased is addressed directly in the messages
– memorial pages are made because people want “the memory to live on” and “everbody to know what a wonderful person” the deceased was

All and all, the conference proofed itself to be an excellent forum to share ideas and experiences in death studies, and as Ilona Kemppainen said “without the need to explain yourself and your study”. The next conference will be arranged in 2012 in Finland (hopefully during the spring, so that the Mayans doomsday won’t annihilate us), but before that I will be attending the summer seminar Death & Dying in the Digital Age in Bath.

Kesäseminaari 2011: Death and Dying in the Digital Age

CDAS Conference 2011

Death & Dying in the Digital Age

25 & 26 June 2011
Bath Royal Literary & Scientific Institute, Bath

Conference announcement and call for papers

2010 saw several international conferences on the subject of digital death, organised and attended by researchers in human-computer interaction (HCI) and design, with several articles published in HCI journals. The University of Bath’s Centre for Death & Society (CDAS) has extensive contacts in death studies, palliative & bereavement care, & the funeral industry, and is in a unique position to promote engagement between HCI/design research and death studies.

The 2011 CDAS summer conference will examine how new interactive digital technologies affect the social relationships of those who are dying, mourners, and descendents. 20 minute papers are invited from researchers in HCI, design, the social sciences and humanities; software developers and entrepreneurs; and the caring, funeral and memorial professions. Abstracts (up to 250 words) to be emailed to cdas@bath.ac.uk by 14 March 2011. Topics could include, but are not limited to:

  • Dying: Do digital communications change the experience of dying? Dying people and/or their carers can communicate bad news or regular updates to their friends by e-mail, Facebook etc: does this differ from letters, telephone calls, etc? Do dying people’s blogs make the experience of dying less private than their earlier print equivalents? Do such technologies erode the so-called taboo of death?
  • Mourning: How do social networking sites (SNSs) change the experience of mourning? What is the online experience of communicating with the dead? Of talking with other mourners about the dead? Do SNSs re-insert mourners into community, if so how? Do they change the 20c experience of grief as private? How are they evolving?
  • Digital inheritance: How are protocols developing for the following, and what evidence is there of practice so far? Digital wills; SNS policies re deceased members; digital archiving; digital archaeology; the mortality/immortality of digital data

The conference will be held in the centre of the world heritage city of Bath, in the amenable surroundings of the Bath Royal Literary & Scientific Institute (car park nearby, Bath Spa station 10 mins walk, Bristol Airport 1 hour). The cost, £45 for a single day, £80 for the weekend, includes lunch and refreshments. There will be opportunities to socialise over a drink (Friday evening) or meal (Saturday evening,). There is plentiful accommodation nearby, which delegates need to arrange for themselves

You can download a booking form here: Word formatPDF format

Please return to:

Centre for Death & Society
Department of Social and Policy Sciences
University of Bath
Bath
BA2 7AY

Please do not send credit/debit card details by email.

Contact us if you have any queries
Email: cdas@bath.ac.uk
Tel +44 (0)1225 386949.

All the links below are to external websites and will open in a new window.

Bath Royal Literary and Scientific Institute: Conference venue
City of Bath: Visit Bath website with details of accommodation, places to visit, how to get here etc.
Accommodation: The Visit Bath website has a range of accommodation and offer a room booking service free of charge
Hostels: There are a number of hostels in Bath which offer high quality, low budget accommodation
Bristol Airport: Approximately 1 hour away from Bath City Centre