Tutkimuksen soveltamista käytäntöön: Will Remember You

Aloittaessani antropologian opiskelun vuonna 2004, en osannut kuvitellakaan mihin vielä päätyisin koulutuksellani. Tai itseasiassa osasin, hyvin kirkkaastikin, mutta en koskaan päätynyt sinne minne kuvittelin (museoalalle tai maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikkaan). Jossain vaiheessa päätin luoda tutkinnostani mahdollisimman paljon ammattiin valmistavan (kulttuuriperintöala), jotta minulla olisi jokin selkeä pätevyys valmistuttuani (museoala) ja työskentelinkin useassa eri museossa maisteriopintojeni aikana. Olen aina tehnyt kaupallisen alan töitä opintojeni ohella (lukioiästä saakka), jolloin myyntityö on ollut yksi tärkeimmistä painopisteistä. Olen luonnostani asiakaspalvelu- ja ratkaisuhenkinen, jolloin pidin kovasti kaupan alalla työskentelystä. Myyntityöhön ryhdyttiin ujuttamaan enenevässä määrin asiakaskokemusta ja asiakkaan tarpeiden ennakoimista, mikä vaikutti myös siihen, millä tavalla kaupan alalla vuorovaikutettiin asiakkaan kanssa. Piti tietää milloin tarjota lisämyyntiä, milloin perääntyä, milloin ennakoida asiakkaan tarpeita. Miten luoda timanttinen asiakaspalvelutilanne.

Myös museoalalla ryhdyin puhumaan hyvin varhain asiakaskokemuksen puolesta. Museot “myyvät” kokemuksia ja elämyksiä, joiden tulisi olla niin kiinnostavia ja elämyksellisiä, että asiakkaat tulevat museoon myös yhä uudelleen. Sain mahdollisuuden luoda tällaisen opastuskonseptin Merikeskus Vellamossa kesällä 2008, jonka kirkkaimpana ideana oli tarinat niin merenkulusta ja merimiehistä, kuin Kymenlaakson paikallishistoriasta.

Sittemmin kun väitöskirjassani tutkin eri muistomerkkipalveluita ja niiden käyttäjiä, mietin usein miksi ne ovat suunniteltu aikaansa nähden hyvin vanhanaikaisesti. Moni sivustoista näyttää edelleen samalta kuin 1990-luvun verkkosivut, mikä sai niiden käyttämisen ja tutkimisen herättämään kysymyksiä kehitystyöstä. Itselleni oli vaikea samaistua käyttäjien motivaatioon tehdä muistosivu tutkimiini palveluihin, sillä ne eivät mielestäni vastanneet visuaalisesti tai käyttöominaisuuksiltaan sellaista muistopalvelua, jota haluaisin itse käyttää edesmenneiden läheisteni muistamiseen ja suremiseen.

Kuinka ollakaan radiojuontaja Jussi Heikelä tiimeineen oli minuun yhteydessä viime vuonna ja he kertoivat projektistaan luoda suomalainen muistopalvelu, joka olisi sekä visuaalisesti vaikuttava että virtuaalinen paikka olla yhteydessä omiin edesmenneisiin läheisiin. Jussin visiona oli visualisoida se välittäminen ja huolenpito, mitä niin moni kokee saavansa erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Asiaa väitöskirjan verran tutkineena pääsin siis myös kehitystiimiin mukaan.

Niin sai alkunsa Will Remember You.

Screen Shot 2015-11-03 at 14.36.42

Olen työskennellyt projektissa mukana freelancer tutkijana sekä palvelumuotoilijana päivätyöni ohella, ja on ollut fantastista olla mukana hankkeessa, johon itse uskoo täysin ja joka perustuu myös omaan vuosikausien aikana hankittuun tutkimustietoon.

Palvelun ensimmäinen versio julkaisiin viikko sitten tiistaina ja vastaanotto on ollut huikea. Palvelua on ilmaista käyttää ja suosittelenkin lämpimästi tutustumaan sivustoon ja lähettämään meille käyttäjäpalautetta lisäkehitystä varten.

Antropologian koulutuksella onkin saanut yllättäviä mahdollisuuksia. Yhä useampi konsulttitoimisto on ottanut agendakseen hyödyntää etnografisten menetelmien asiantuntijoita ja muualla maailmassa jo omaksi alakseen kehittynyt design antropologia on hiljalleen kasvavassa myös Suomessa suunnitteluantropologiaksi. 

Advertisements

“I would like to thank the Academia..”

Näyttökuva 2014-7-24 kello 9.48.08

There it is. Tweeted about it right after opening the box. Fresh from the printing house: my thesis. Beloved, difficult, painful, joyful, wonderful thesis, that should represent how I have developed as a researcher, studied a new growing phenomenon, and written it all inside those thin blue covers. My thesis. Finished, done, ready. There is a lot of “should have done this differently”, “maybe more references would have been good” and “why didn’t I choose a proper cover image”, but there are always plenty of shoulda coulda wouldas when looking back a project this long.

A couple more weeks until the defence. Yaiks. My stomach goes upside down even thinking about it.

You are welcome to attend!

Save the date! Thesis defence in five weeks

Time flies when you’re having fun? No, not really. These last five weeks before the thesis defence feel agonizing, although I have made all the arrangements ready for the afterparty, or karonkka as in Finnish. The catering, the outfit(!), the venue, accommodation, food and drinks, even the playlist is ready, but I still need to write the thank you speech and, of course, the lectio praecursoria, which is my opening speech at the defence.

The good thing is that the nightmares are gone. I had the most awful nightmares during the spring when the book was in the preliminary examination process, but now they are gone. I think of the defence and the lectio though, wake up in the middle of the night to write something down that in the morning is incomprehensible, but I think that is pretty much normal.

Anyway, the official announcement from the university has to wait until the end of the summer holidays, which in this case will be just a week or so before the actual defence. I you feel like attending the event – it’s open for public! – feel free to join the Facebook event I created. The event begins at noon (after the academic fifteen minutes) and will last about two to four hours (depending how strict my opponent will be). After the defence there is coffee and cake served as well.

Welcome! Feel free to share this event to anyone interested!

_____

Ja sama suomeksi!

Väitöstilaisuuteni lähestyy ja enää jäljellä vain viisi piinaavan pitkää viikkoa. Kaikki järjestelyt ovat jo tehtynä majoituksista, tarjoiluista ja jopa musiikista lähtien, jolloin enää ovat järjellä vain kiitospuheet sekä se erittäin tärkeä lectio praecursoria eli aloituspuheeni väitöksessä.

Virallinen väitöstiedote tulee yliopistolta vasta kesälomien jälkeen eli heinä-elokuun vaihteessa, jolloin itse väitökseen on vain noin viikko. Mikäli olet siis kiinnostunut tulemaan kuuntelemaan väitöstäni Poriin, olen luonut Facebookiin tapahtuman tätä varten. Tilaisuus on siis kaikille avoin ja väittelemisen jälkeen tarjolla on kakkua ja kahvia.

Tervetuloa! Tapahtumasta saa jakaa tietoa kenelle tahansa kiinnostuneelle!

(Tutkimus)vuosi 2013 paketissa

Vuosi 2013 lähentelee loppuaan ja parin päivän päästä aloitetaan tutkimuksenkin suhteen jännittäviä aikoja: kielentarkastus ja esitarkastus lähestyy. Olin joulukuussa puolisoni kera Fuerteventuralla viikon ja tulostin reissuun mukaan ensimmäistä kertaa koko väitöskirjan käsikirjoituksen. Työ ei tuntunut työltä, kun sai tehdä korjauksia perinteisesti kynällä ja lekotellen uima-altaan reunalla, vaikka kelit ei ihan suosineetkaan koko viikkoa. Sain kuitenkin korjaukseni tehtyä, ja vaikka olin toivonut voivani lähettää käsikirjoituksen ohjaajille jo ennen joulua, venähti itse asettamani aikataulu vuodenvaihteeseen Thanatoksen uusimman numeron taiton vuoksi. Tiistaina ajattelin kuitenkin pistää sähköpostiin koko työn, jotta ohjaajat saavat uuden vuoden “kunniaksi” laittaa punakynät sauhuamaan koko naviskan kanssa, yksittäisten lukujen sijaan.

Sisällysluettelo näyttää tällä hetkellä tältä:

(1) Taking the red pill
1. Background and research questions
2. Virtualisation and the change of death rituals
2.1. Ritual and death
2.2. Short history of internet and online mourning
2.3. Conceptualising honoring and memorials
3. Structure of the book

(2) Joining the dots – theory and methodology
1. Hermeneutic-phenomenological interpretation and terminology
2. The New Trobriand – Doing ethnography online
2.1. Autoethnography and Participant Observation
2.2. Discourse Analysis
3. Ethics

(3) Fieldwork and research material
1. Research data and triangulation matrix
2. Memorial websites
3. Social media
4. Online games – mourning and honoring in online gaming communities
5. Surveys and interviews

(4) Unintentional memorials – acts community and collectivity
1. How something becomes a memorial & the significance of last words
2. Crisis management and real-time collectivity
3. Acts of solidarity and acts of disgrace
4. Co-presence – online performance and constructed community

(5) Intentional memorials – creating places of remembrance
1. Space becoming a place
2. Temporal changes of mourning and its ritual aspect
3. Virtual memorials as family legacies

(6) Transcending worlds – memorials and identities
1. Built and received identities in virtual memorials
2. Mourning the avatar and the person behind the avatar
3. Private mourning in public internet

(7) Phenomenology of mourning – Transformation of mourning rituals in time and space

Viimeinen luku on vielä kammottavalla tavalla kesken ja helmasyntinäni onkin aina tekstin lopettaminen. Asioiden kokoaminen ja ns. rautalangasta vääntäminen lopuksi tuntuu vaikealta ja siinä pitäisi ehdottomasti vielä kehittyä. Eiköhän se kuitenkin ohjaajien tiukalla ruoskinnalla neuvoilla muotoudu ihan kelpo luvuksi. Otsikointia aion miettiä myös uudelleen, vaikka koko työn pääotsikko onkin ollut sama jo melkein alusta saakka.

Joulukuussa sain myös onnekseni tiedon Koneen säätiön kuuden kuukauden viimeistelyapurahasta, mistä olen syvästi kiitollinen! Kevään rahamurheet väistyivät sen sileän tien ja voin keskittyä rauhassa tutkimukseni loppuunsaattamiseen sekä muuhun aiheeseen liittyvään työhön.

Keväällä 2014 on tiedossa myös paljon mielenkiintoisia seminaareja, joihin aion osallistua (olettaen että abstraktiehdotukseni hyväksytään), kuten DiGRA 2014 ja Surukonferenssi Tampereella, Kansatieteen päivät Helsingissä sekä Mediatutkimuksen päivät Vaasassa, sekä erityisesti kuoleman ja verkkotutkijoiden ensimmäinen symposium Durhamissa Englannissa First Death Online Research Symposium. Valitettavasti Durhamin symposium jää todennäköisesti aikatauluongelmien vuoksi välistä. Edellä mainittujen lisäksi luennoin sekä omasta tutkimuksestani että verkkotutkimuksesta yleisesti ja olen mukana muutamassa kiinnostavassa projektissa. Päätoimitan myös Thanatoksen kevään ensimmäisen numeron digikuolema-aiheesta ja luin tänään innoissani jo saapuneet abstrakti-ehdotukset, joita on saapunut Israelista, Ranskasta, Suomesta ja Australiasta saakka. Puuhaa riittää siis entiseen tapaan ja tiedossa on todennäköisesti vähintääkin yhtä hieno vuosi tutkimustyön saralla kuin vuonna 2013!

Note to self: when work feels good

The past few months have been exceptionally good with thesis project and the amount of text that I have been able to write seems to be more than during the past year(!). All the pieces seem to fall in right places and for the first time I can safely say “I know what I’m doing”, which seems and feels remarkable. I have been able to keep the deadlines I have made for myself, where I have worked with each chapter for one month (although in July I worked with the first three chapters) and then submitted the chapters to my supervisors. This month I will work with chapter six, which is mostly about identities and privacy, and November is dedicated for the final (!) conclusions. My funding will end after Christmas, which has also been a good motivator, and hopefully I can manage to submit the entire thesis for final reviews somewhere around New Year or so.

Amazing.

The disposition seems almost like alive, since it keeps changing during the process and it’s so much fun to read old versions of the file. Here is one from exactly one year ago, and the latter one is from today.

Screen shot 2013-10-09 at 11.05.43 AMScreen shot 2013-10-09 at 11.06.48 AM

 

But now, back to work, this is a marathon, not a sprint and I have to get some reading done for today!

Esitelmiä ja lapsilukkoja

Kotona työskentelemisen monia huonoja puolia on keskittymiskyvyn puute. Aina on jotain muuta tekemistä, mielenkiintoisempaa ja mukavampaa, kuin se väitöstekstin nakertaminen. Viime viikolla asensin koneelleni vihdoin lapsilukon, joka estää menemästä valitsemilleni sivustoille tietyn ajan sisällä.

Ohjelma onkin hämmentävän tehokas, sillä oletin voivani kiertää sen esimerkiksi pääkäyttäjäsalasanalla. Eipäs voikaan. Sivustot (kuten Facebook) ovat oikeasti suljettuja selaimessani, kunnes laskuri on laskenut ajan loppuun. Tehokkuus pääsee ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ei ole a) jatkuvasti tavoitettavissa, b) mahdollisuus prokrastinoida on minimoitu, c) ei ole mitään muuta tekemistä. Kirjoitin pelkästään viime viikolla enemmän kuin viimeisen kuukauden aikana. Facebook toimii “yksinäisen tutkijan” kahvihuoneena, mutta valitettavasti olen opettanut lihasmuistiini myös sivuston avaamisen heti aamukahvin aikana, jolloin päivitykset, linkit, videot ja muut saattavat viedä yllättävän ison osan aamupäivästä. Tämä taas vaikuttaa koko päivän tehokkuuteen. Jos aion saada eipäs-juupas-tekeleeni esitarkastukseen syksyllä, ovat tällaiset “radikaalit” itsekurikäytännöt todellakin tarpeen.

Reissujakin on tiedossa vielä tässä kuussa. Kaksi viikkoa sitten esitelmöin Jyväskylässä Surukonferenssissa ja ensi viikolla olen puhumassa Tampereella Punaisen Ristin Kriisityön seminaarissa.

Esitelmäni “Läsnäolon uudet mahdollisuudet” voi ladata tästä pdf-muodossa.

Esitelmä koskee lähinnä väitöstutkimustani, mutta puhuisin mielelläni myös paljon muustakin, kuten netin etnografiasta (netnografiasta), sosiaalisen median käytöstä käyttäjälähtöisessä tutkimuksessa sekä miten hyödyntää verkkoteknologiaa esimerkiksi kulttuurialan työskentelyssä. Luennoiminen on yksi tämän työn suola ja tällaiset mahdollisuudet ovat aina tervetulleita!

Haluaisitko minut puhumaan? Ota yhteyttä!

Doodling and doing

These couple of weeks have been surprisingly productive in a thesis-wise way, although the possibilities of intense procrastination have been tempting. Last week the academic and professionals of culture studies gathered together to a discussion event about the current disappointing situation of getting oneself employed or funded. The government is cutting away funds from all the culture fields, since the appreciation of cultural values have declined since the 1980’s. The discussion event was named Tuumasta toimeen (From thought to Action, see more here, in Finnish) and it seems the pessimistic attitude is yielding away because of the grass-root “yes we can” attitude. I spoke for less bureaucratic and less hierarchical university, where it does not matter whether you are a freshman, graduate or a professor. It is the ideas that matter. Fresh point of view. Sometimes even inexperience is an advantage when thinking outside the box.

More thinking outside the box -attitude was seen in the Ethnos seminar in Jyväskylä on Friday and Saturday. Unfortunately I had the opportunity to only listen my own workshops in which I either presented a paper or co-chaired with Laura Hirvi. To my own surprise I found out I have done auto-ethnographical research for the past four years, instead of reflexive. Need to look into that more, since I believe Johanna Uotinen has written about that method (or approach?). Either way, the seminar was a success and a bitter-sweet experience, since Jyväskylä is my academic home of which I seem to miss more and more when the years go by. *snif*

This week I have been occupied with the structure of the thesis and writing the ethnography of my field. The pieces are coming together and for the first time in months I am actually believing in myself and this research. Yay, for optimism!

Some doodles of the disposition:

2. Methods and theory
2.1. The New Trobriand – Ethnography of the Net
2.1.1. Present but not there – Virtual (participant) observation
The Humanity of Google and the problem of time and space
“Nice to meet you” – the presence of the researcher
Reflexivity or autoethnography
2.1.2. Virtual(ly) document(ed)
2.1.3. Questionnaires and interviews
2.2. Hermeneutic-phenomenological interpretation
2.3. Death and ritual
2.4. Conceptualizing virtuality and the after world

3. Research material
– online games
– social media
– how many questionnaires
– how many interviews
– blogs
– virtual candle websites
ETHICS

4. Online ritual practises

4.1. Ritualistic performances and representations of community
– ritual performance
– online performance and constructed community

4.2. Unintentional memorials
– how something becomes a memorial
– DRAW A CHART OF LIMINAL PROCESSES
– case of autoethnography

4.2.1.Crisis management and real-time collectivity
– case of R
– blogs

4.2.2. “She’s still here”
– spiritus
– keeping someone visible in Facebook
– don’t delete text messages etc.

4.3. Intentional memorials
– space to a place
– Maddrell: spaces KUVA
– (alustavasti jaoteltu 2 ja 3 ulot. onko järkeä?)

4.4 Changing bereavement, changing importances
– time and bereavement, 6 months
– reaching other generations

4.5. Private memories public venues
– privacy and publicity
– case of Lonely Rider
– interview with Carlo
– co-presence

4.6. Discourse of online mourning
-non-verbal
– “voimia”
– monologues
– dialogues (also imagined)

5. Phenomenology of Death and Memorials
5.1. Built and received identities
5.2. What is real? Death, discomfort and suspicion in virtual memorials
5.3. Memorial as a part of cultural memory (visuality and form)

Great minds

This slideshow requires JavaScript.

They say “great minds think alike”. In my opinion, great minds do not always share the same opinions, doubtless the fact that they really think. Last week at the Ubi Summer Schoolin Oulu felt like a marathon of brains or an olympic training of our brain cells. Exhilarating, but exhausting! Which is why on Friday we were “flying on fumes” and on Saturday, after the final exam and the workshop presentations, we were crashing free, crying “mayday mayday!”

I don’t remember the last time I’ve worked so hard and intensively with such a great people. 8hrs a day, six days in a row. Every day we had a lecture in the morning, group work after and during lunch and presentations after that. The multidisciplinary of the people in our group was, in my opinion, a great asset to share knowledge and also question our theories and facts.

In the picture slideshow above I’ve included only few of the presentations from Saturday. Workshop D created a system that detects a person entering a room, which led the coffee maker to initialize coffee making. The other pictures are from our group, Workshop E, which was divided in three small working groups. Usually I’m observing and documenting everything through the lens of my camera, but this time I only has a small Canon Ixus with me and most of the time I gladly forgot it in my bag and concentrated in absorbing as much information as possible. My notebook is full with ideas!

Lastly, I’d like to give a special thanks to our  workshops professor Isabella Fortunati for the support, guiding and inspiring persona. Also I’d like to thank Johanna Ylipulli, Mika Oja and Jon Back from my working group. We rocked! *insert MC Hammer tune here*

Creating history: Finnish Death Studies Association

On Monday the 28th history was made by me and some colleagues in Vanhan Kuppila Helsinki: the Finnish Death Studies Association (Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura in Finnish) was founded. During the process of organizing our Death and Identity -seminar in May, we realized that there is a hole in the Finnish death studies field. Researchers and professionals are not aware of each others and their work, which sometimes leads to “inventing the wheel again” (as Ilona Kemppainen puts it), or doing research almost blindfolded.

I’m very hopeful with this association and the people in it. I was appointed with the honor of being the secretary of the association and I’m also responsible of our (newborn) website http://kuolemantutkimus.wordpress.com/. (This gives me an excellent possibility to improve my internet skillz, which I’m really excited about!) Currently the website is mainly in Finnish, but we’re trying to provide all the info possible in Swedish and English as well.

When I started studying death and dying in 2007 as a master’s student, it seemed that nothing had happened since the beginning of 1990’s. Finding studies and contemporary publications wasn’t easy, although they existed, which frustrated me as a student and as a researcher-to-be. Also, as we realized with in Aalborg last November, Sweden, Norway and Denmark seem to be way ahead of us in networking the researchers and professionals of this field. Interdisciplinary seems to be the word of today and this is also what we are trying to do with the association. To provide, create and uphold knowledge.