Jouluherkuista haaveillen

Ikkunan ulkopuolinen näkymä on lunta tulvillaan. Lunta on nietostunut jopa ikkunan alareunaan, jolloin lumimäärä näyttää vielä suuremmalta. Olen ollut uppoutuneena haastatteluanalyyseihin sekä artikkelin kirjoittamiseen. Eloren tammikuun määräaika painaa päälle joulukiireiden joukossa, mutta en osaa valittaa. Teksti lähti tahmeasti liikkeelle, mutta päästyäni vauhtiin on sivumäärä jo kiitettävästi kasassa. Nyt tarvitsee tekstille näyttää vain rankalla kädellä vesuria, muokata kirjoitusvirheet ja korjata viitteet paikoilleen.

Kyselyihin on vastannut jo 87 henkeä, joista olen (lisä)haastatellut sähköpostitse noin 47 henkeä. Osa kyselyyn vastanneista ei ole antanut sähköpostiosoitettaan lisähaastatteluja varten, joten olen joutunut tyytymään kyselyn antamiin tuloksiin. Hedelmällisin anti näyttäisi olevan mielipide- ja asennekysymyksilläni, joissa vastausasteikko on ollut 1-5. Analyysissä on ollut mukana 4 englanninkielistä natiivia, mutta pidän heidät kokonaisuudessa toistaiseksi mukana. Olen yrittänyt tavoittaa muita englanninkielisiä vastaajia, mutta pidän rajan kolmessa sähköpostissa. Jos kolmannen viestin jälkeen en saa vastausta, jätän yhteydenottopyynnöt siihen. Enhän voi pakottaa ketään osallistumaan.

Rajan ajattelin vetää 100 kyselyvastaukseen, joista toivon mukaan saisin lisähaastatella ainakin 60. Mielipidemittauksissa hajonta on ollut aika suurta. “Täysin samaa/eri mieltä” mittaavissa kysymyksissä prosentit ovat jakautuneet aika tasan 20-30% tienoille molempiin ääripäihin. Ainoastaan muutamassa kysymyksessä on ollut selkeää enemmistömielipidettä.

Ainoana harmina on tällä hetkellä vastaajien naispainotteisuus. Virtuaalimuistomerkkisivustot ovat selkeästi naisten suosiossa, mutta en silti usko, että esim. peleissä ja Facebookissa käyttäjät ovat pelkästään naisia. Havainnointitulosten perusteella asia ei ole näin. Jostain syystä en silti saa miesvastaajia heräteltyä. Mistähän se johtuu?

Joulu kuitenkin koputtaa ovella ja haaveilen jo joulupöydän antimista. Suklaahiirenä ja kalasyöppönä on vaikea keskittyä, kun parin päivän päästä saa herkutella niin, että napa raikaa!

Advertisements

“Flow ja suklaa loivat tämän jumalaisen väitöskirjan/vartalon”

Sain reilu kuukausi takaperin hyviä ohjeita ajatus- ja kirjoitusblokkiin Ethnoksenkirjoittajaseminaarista. “Työhuoneessani” onkin nyt seinällä paperilappu, jossa on ranskalaisilla viivoilla muutama komennus, joilla voin saada halutessani työtä etenemään.

– kirjoita siitä, mistä kirjoittaisit, jos et olisi jumissa
– kirjoita siitä, mistä aiot myöhemmin kirjoittaa (voit tehdä listan ja laajentaa sitä myöhemmin kuvauksilla)
– kirjoita laajemman kokonaisuuden pienin mahdollinen osa
– kirjoita sellaisten aiheiden lista, joista haluat lähipäivinä kirjoittaa
– kirjoita ylös se, mitä arvelet voivasi tänään tehdä kirjoitusprojektisi hyväksi

Joskus nimittäin työn aloittaminen tuntuu siltä, kuin komentaisi uhmaikäistä lasta lopettamaan kiukuttelun tai teiniä siivoamaan huoneensa. “Joo joo kohta..” Tunnen onneksi tämän uhmaikäisen kakaran itsessäni niin hyvin, että osaan myös maanittelun jalon taidon. Esimerkiksi eilen jalkauduin Eerikinkadun Coronaan papereiden ja parin kirjan kanssa. Houkuttelin itseäni ajatuksella, että “voit sitten ottaa vaikka hyvää kahvia ja suklaakakun ja vähän selaile sitä kirjaa, kato mitä sieltä löytyy”. Sekä “jos tuntuu, ettei jaksa, ihmettele ihmisiä ja ota vaikka vähän lisää sitä suklaakakkua ja kirjoittele vaikka vaan ranskalaisilla viivoilla ajatuksia ylös.. no niin eihän kuulosta niin kamalalta? Ota vähän lisää vielä kakkua..”

Tämän houkuttimen voimin uppouduin muistiinpanoihin ja kirjaan* jopa kahdeksi ja puoleksi tunniksi ja raapustin muutaman sivun ajatuksiakin ylös. Flow maistui hyvältä, mutta niin myös se suklaakakkukin.

Voin väitöskirjan alkuteksteihin laittaa kiitokset niille merimiehille, jotka aikoinaan toivat tuota jumalten mannaa rapakon toiselta puolelta.

*Tom Boellstorff: Coming of Age in Second Life – An Anthropologist Explores the Virtually Human