“Ei saa, koska pilaa silmät”

Mitäpä tässä enää muuta sanomaan. 🙂

Näyttökuva 2015-02-12 kello 13.46.51

Advertisements

Teknologian moralisointia, kasvatuspaniikkia ja sieluttomuudesta

“Samaan aikaan toisaalla.” Sopivasti eiliseen(köh..) alkuviikon postaukseeni liittyen haastateltiin 12.2. Hesarissa Jyri Engeströmiä, Piilaaksossa asuvaa yrittäjää, jonka Twitteriä muistuttavan mikroblogipalvelun Jaikun Google osti muutama vuosi sitten. Engström muutti Yhdysvaltoihin työskentelmään Googlelle. Engeström terävöittää haastattelussa, että ei pidä teknologian tuomasta nykykehityksestä, joka vie lapsilta kyvyn leikkiä ja harrastaa ilman teknologiaa.

“Vasta vähän aikaa sitten olin viettänyt sateisia iltoja Käpylässä ja opettelin akvarellimaalausta. Yhtäkkiä olin Googlella vetämässä Facebookia vastaan käytävää kampanjaa. Olin varmasti ainoa sosiologi, joka tuolloin oli Googlella töissä, enkä sopinut siihen joukkoon. Minua vaivasi teknologia, jolta puuttui sielu.”

Todennäköisesti taustalla on vaikuttanut juurikin tuo näkökulma, “sieluttomuus”, mutta Engeströmin historia ohjelmoinnin parissa tuskin on yhtäkkiä muuttunut muuksi kuin yhden maailman suurimman korporaation alaisuudeksi ja – kuten haastattelussa myöhemmin kerrotaan avioeron syyksi – työnarkomaniaksi. Yrityksensä myytyään Engströmillä oli kuitenkin se harvinainen vapaus irtisanoa itsensä ja hakeutua projekteihin, joihin hän uskoi itse enemmän.

Haastattelu on kiinnostava, mutta vastaavia teknologiavastaisia moraalisaarnoja on nähty ennenkin. Jari Tervo nimitti nykyistä teknologiankäyttöä digitaaliseksi masturbaatioksimitä kulttuurihistorian tutkija Ilana Aalto ehtikin jo oivallisesti ruotimaan. Tervo oli huolissaan suomalaisten lukutaidosta, joka Tervon mukaan rapautuu teknologian käyttämisellä. Aalto taas huomauttaa, että Tervon teksti itseasiassa tuo esille ns. eliitin moraalipaniikin teknologian käyttämisestä, joka erityisesti sosiaalisen median kohdalla on paheksuttavaa ja iljettävää – eli kuten masturbaatio joskus muinoin. Vuoden 2008 Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nuoret itseasiassa – ainakin vielä 2008 – lukevat enemmän kuin keski-ikäisetjoten moraalipaniikki lukemisen, eli kirjojen lukemisen, suhteen on yhtä triviaali, kuin nuorten alkoholikäytön moralisointi. Taustalla on useimmiten jotain ihan muuta.

Palatakseni vielä Engströmiin. Hän tarjoaa omassa kodissaan omalle sekä muutamalle muulle lapselle kotikoulun, missä “[p]alkatut opettajat opettavat runoutta, jousiammuntaa ja skeittausta ja vievät lapset hiekkarannalle hahmottamaan planeettojen etäisyyksiä.” Kuulostaa täydelliseltä. Teknologia tuo mukanaan jatkuvaa, hyvin koukuttavaa, ärsykettä hyvin erilaisella tavalla kuin staattinen printtikirja. Printattu teksti pakottaa keskittymään erilaisella tavalla, se on käsinkosketeltavaa ja pureutuu muistiin eri tavoin, koska varsinkin digimaahanmuuttajien muisti perustuu juuri tuohon käsinkosketeltavuuteen (eng. tactile memory).

Diginatiivit, eli lapset, jotka syntyvät ja elävät teknologian ympäröimänä, oppivat ja kehittyvät teknologian mukana. Sen sijaan, että siitä tehtäisiin se suuri ja paha mörkö, joka mädättää lasten aivot, olisi mielestäni hedelmällinen tapa opettaa teknologia rengiksi eikä isännäksi. iPadin opettamaa hienomotoriikkaa ja ongelmanratkaisukykyä ei tulisi pitää huonompana kuin vaikkapa pienoismallin rakentamista (huhhei, liimahöyryt, save the children!). Same same but different.

Moralisointia on kuitenkin ollut aina. Moralisoinnin määrä tuntuu olevan myös vakio. Milloin kohteena on ollut televisio, kirjoituskone, radiolähetykset – tai jopa – painettu kirjallisuus.

Viimeksi lukeminen oli järisyttävä trendi 1600-luvun kahviloissa ja 1700-luvun salongeissa, joissa ne, lähinnä miehet, joiden etuoikeutena oli rahan ja vallan lisäksi lukutaito, kävivät briljeeraamassa toisilleen sivistyneisyyttään. Kun rahvaskin alkoi päästä sivistykseen ja lukutaitoon käsiksi 1800-luvulla, homma menetti nopeasti hohtonsa ja keski-ikäiset soosottelijat alkoivat hätääntyä romaanien turmelevasta vaikutuksesta nuoriin sieluihin. Joiden olisi tullut lähinnä lukea saarnoja, sanakirjoja ja muuta sivistävää kirjallisuutta. (Kirjasfääri, 10.2.2015)

Lapsi ei kykene vielä säätelemään omia ärsykkeiden lähteitään, mutta ei myöskään osa aikuisista. Teknologian lukemisen taito, tunnetaan kai myös nimellä medialukutaito tulisi koskettaa tasapuolisesti kaikkia medioita. Avainsanana on kriittisyyden kyky. Kyky ymmärtää lukemansa tekstin tai käyttämänsä teknologian tavoitteita ja tarkoituksia. Miksi Tinder on niin koukuttava? Siksi, koska se vetoaa ihmisten haluun arvostella ja arvottaa, määrittää oman pyyhkäisynsä kautta mikä on haluttavaa ja kaunista. Se antaa vallan tunteen, ja sekös jos mikä on aikuisille koukuttavaa.