Omaa kivaa kentällä

Second Life kenttätyöt alkaneet. Hahmon liikuttelu ja maailmaan liittyvien yksityiskohtien opettelu vie yllättävän paljon aikaa. Siinä sivussa on kuitenkin löytynyt kaikkea mielenkiintoista. Valitettavasti desktop videointi ei vielä ole ollut mahdollista, mutta uuden päivitetyn Snow Leopardin myötä sekin tulee olemaan pian mahdollista.

Kivaa. 🙂

Advertisements

Rikki, särki

Internet-tutkijan worst case scenario tapahtui viikko sitten: koneeni hajosi. Armas mäkkini päätti heittää kokonaan toimimasta ja varmuuskopiot olen ottanut viimeksi syyskuun lopussa. Onneksi Helsingin Lasipalatsin Tectorissa* autettiin pelastamaan eipäs-juupas-kirja ja opetus-kansio muistitikulle. Samaan syssyyn olisi pitänyt älytä ottaa myös apuraha-kansio, sillä uusien apurahojen anominen on parhaillaan meneillään. No, onneksi gmailissani oli jokin vanha versio hupaisan osuvalla otsikolla “apuarahajutut”.

Nyt odottelen sitten kuolemantuomiota tietokoneelleni. Takuu meni umpeen jo viime kesänä, mutta Suomen kuluttajansuojalainsäädännön mukaan ostetun tavaran/elektroniikan pitäisi kestää hajoamatta vähintään kaksi vuotta. Tämä (Tectorin tarjoama) ohjeistus mielessäni sain tingattua Applen puhelinpalvelusta kuluttajansuojaan perustuvan tapausnumeron, jolla Tector lähtee nyt selvittämään onko koneessa tehdasvika vai omasta käytöstäni johtuva mokailu.

Joudun nyt taiteilemaan toistaiseksi avopuolisoni koneella, joka on nostalgista Acerin 3000-mallistoa. Koneella ei onneksi ole harrastettu kuin internet-surffausta, joten satunnainen näytönohjaimen pätkiminen on ehkä vielä ihan siedettävissä. Second Life-kenttätyöt joutuvat nyt joka tapauksessa jäähylle siihen asti, että saan mäkkini takaisin. Sinänsä ei väliä, koska olin ajatellut aloittaa niiden virallisen tekemisen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jonkin verran screenshotteja olen ottanut jo sekä opetellut hahmon liikuttamista ja maailmaan liittyviä ominaisuuksia, mutta olen vielä ihan liian ummikko.

Hämmästyttävintä on, että olen niin tottunut tietokoneella kirjoittamiseen, tiettyyn nopeuteen ja välittömään korjattavuuteen, että käsin kirjoittaminenkin on uuvuttavan hidasta. Siinä vaiheessa, kun kynäni ehtii ensimmäisen sanan loppuun, on ajatuksenkulkuni juossut jo seuraavaan lauseeseen enkä enää muista mitä alkuperäisessä versiossa piti kirjoittamani. Testasin tätä eilen käytännössä, kun hahmottelin paperille abstraktia “People make places – ways of feeling the world” -seminaariin ensi keväälle Lissaboniin. Seminaarissa olisi workshop nimeltään “Shaping virtual lives: identities on the internet”, jonne ajattelin tarjota paperia. (Lissabon keväällä ei myöskään kuulosta yhtään hullummalta. 😉 ) Hahmotteluun meni kuitenkin hirvittävän paljon aikaa koneella kirjoittamisen sijasta, sillä jouduin vähentämään ns. kierrosnopeuksia ajatuksenkulustani ja opettelemaan pois näppäinyhdistelmistä kirjainkoukeroihin. Kaikkea sitä! 😀

* Aivan käsittämättömän hyvää asiakaspalvelua! Voin suositella lämpimästi.

Ajanhukkaa = mokkulan hukkaamaa

Jos jokin asia voi saada minut nanosekunnissa silmittömän punaisen raivon valtaan, se on teknologian toimimattomuus. Toisin sanoen tietokoneen ja internetin.

Jos jokin asia voi saada minut nanosekunnissa silmittömän punaisen raivon valtaan, se on teknologian toimimattomuus. Toisin sanoen tietokoneen ja internetin. Vaihdoin kesällä Windowsin käyttäjästä Maciin enkä ole katunut päivääkään (paitsi ehkä ne pari päivää sen ensimmäisen kuukauden aikana kun totutin lihasmuistiani uusiin näppäinkomentoihin). Ainoana ongelmana on edelleen näiden kahden teknologian yhdistäminen, sillä minimaalisella humanistin ja opiskelijan budjetillani en voi vaihtaa kaikkea elektroniikkaani omenaisiin versioihin.

Ikuisena murheenkryyninäni tällä hetkellä on DNA:n mokkula. Miten voikaan niin pieni vempele saada aikaan niin suurta murhetta ja raivoa?
Kyseisen apparaatinhan otin viime tammikuussa muuttaessani yksiöön ja ajattelin säästäväni internet-kustannuksissa hulppeat viisi euroa. Tuo viisi euroa on tuonut minulle sen jälkeen tuhansittain harmaita hiuksia. Macilla kyseinen laite toimii joten kuten. Acerin parkani sen sijaan meni totaalisen sekaisin. Kone tilttasi, jumitti ja hidastui entisestään siihen papparamaiseen vaappumiseen mitä se jo ennestään oli. Yritin irtisanoa sopimustani, mutta huonoin tuloksin. Olin myynyt sieluni paholaiselle.
Vaikka omenaiset koneet ovatkin juuri niin tehokkaita, helppoja ja nopeita kuin toivoinkin, eivät niiden kaikki ominaisuudet sovellu “rahvaan” pariin. Koneessani on vaivaiset kaksi USB-porttia, jotka on suuniteltu vain Applen laitteille. Tämä tarkoittaa energiatehokkuutta mm. laitteen koossa. Jostain syystä melkeinpä kaikki muut, etenkin tuo pirullinen mokkula, ovat aivan liian suuria portteihin. Jos laitan mokkulan yksistään suoraan koneeseen, vie se kahden portin paikan parin naurettavan millin vuoksi, jotka eivät anna lainkaan periksi, että saisin koneeseeni muitakin laitteita kytkettyä.
Tämän vuoksi joudun pitämään mokkulaani johdon päässä, joka pätkii, takkuilee ja sammuttaa netin yhtenään.
Joulu tulee tänä vuonna aikaisin, hyödynsin juuri Applen joulumyyntiä ja tilasin AirPort Stationin. Mokkula tuskin ryhtyy yhteistyöhön tuon kanssa, mutta uskoisin stereoideni sentään ryhtyvän, sillä nyt lattialla matelee yli kolmimetrinen kaapeli, joka vaatii seurakseen yhden USB-porteistani.
Mitä sitä ei musiikkinsa ja nettinsä eteen tekisi?
EDIT: Pienen Googlettelun avulla olisin ollut viisaampi ja säästänyt aikaa ja vaivaa.. Mokoma homma ei toimi mokkulan kanssa.