Miten minusta tuli design-antropologi? Entisen yliopistotutkijan kuulumisia

Tämä tutkimusblogi on ollut paitsiossa koko syksyn, vaikka moneen otteeseen mieli on tehnyt kirjoittaa yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta työkiireet ovat vieneet veronsa. Näin vuoden päätteeksi minulla on kuitenkin ollut tapana tarkastella kuluneen vuoden onnistumisia (ja ehkä myös epäonnistumisia), joten nyt olisi ehkä hyvä hetki myös valottaa hiukan mitä entiselle tutkijalle kuuluu.

Advertisements

Tämä tutkimusblogi on ollut paitsiossa koko syksyn, vaikka moneen otteeseen mieli on tehnyt kirjoittaa yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta työkiireet ovat vieneet veronsa. Aina vuoden päätteeksi minulla on kuitenkin ollut tapana tarkastella kuluneen vuoden onnistumisia (ja ehkä myös epäonnistumisia), joten nyt olisi ehkä hyvä hetki myös valottaa hiukan mitä entiselle yliopistotutkijalle kuuluu.

Helmikuun alussa sain siis tietää pudonneeni apurahaloton ulkopuolelle ja se sai kuppini läikkymään yli äyräiden. Totesin, ettei minusta ole jatkamaan yliopistotutkimuksen parissa, sillä se ei ollut tehnyt minua onnelliseksi enää pitkään aikaan – päinvastoin.

Keväällä tein muutaman freelance keikan erinäisiin konsulttitoimistoihin ja pidin työstäni valtavasti, sillä se oli vaihtelevaa ja palkitsevaa. Freelancerina oleminen ei kuitenkaan houkutellut pidemmän päälle, sillä siinä olisi jatkunut se sama epävarmuus kuin yliopistotutkijana.

Halusin saada tuloilleni varmuutta, jotta voisin keskittyä tekemään sitä missä tunsin olevani hyvä: tutkivana ja suunnittelevana digiantropologina.

Hiljaisen kesän jälkeen sain elokuussa kutsun tulla kahvittelemaan Taisteelle. Mobiilisovelluksia ja digitaalisia palveluita tekevä turkulais-helsinkiläinen firma oli tullut vastaan ennenkin ja päätin kokeilla onneani avoimella työhakemuksella. Sattumalta he olivat jo pohtineet kesäkuussa yrityksen kesäpäivillä, että olisi hyvä saada jo remmiin joku, joka voisi tehdä asiakas- ja käytettävyystutkimuksia laajemmin ja vankemmalla pieteetillä. Pari viikkoa kahvittelusta myöhemmin allekirjoitin työsopimuksen.

Mutta mitä tekee antropologi mobiilisovelluksia suunnittelevassa ja tekevässä firmassa?

Minulla on entuudestaan kokemusta palvelumuotoilusta ja liiketoiminta-antropologiasta, mutta tällä kertaa etuliitteeksi valittiin design, sillä olen osa UX-design eli käyttökokemussuunnittelutiimiä. Palvelumuotoilu on trendikäs ja varmasti myös Googlen osumissa käytetyin, mutta antropologia koettiin tässä yhteydessä kuvaavan työtäni (ja minua!) paljon paremmin. Minusta tuli siis design-antropologi. (TJEU Taisteen blogista lisää.)

Käytännössä olen siis mukana sekä tutkimassa että soveltamassa asiakashaastatteluista ja -havainnoinneista saatua tietoa, testaamassa sovelluskehityksiä, luomassa markkinointimateriaaleja, sparraan asiakaslähtöisyyttä alkaen konseptista toteutukseen ja paljon paljon muuta. Antropologista vipuvartta käytetään siis aina sovellusten ja muiden digitaalisten palveluiden suunnittelu-, kehitys- ja (jopa) markkinointityöhön. Heti alusta alkaen pääsin käärimään hihani todella kiinnostavan aiheen, vertaisvakuuttamisen, parissa. (Kerron tästä hiukan myöhemmin lisää!)

Antropologina olen aina kiinnostunut ihmisistä ja heidän kokemuksistaan. Kysyn kysymyksiä, kuten miksi, milloin, kenen kanssa ja millä tavalla. Haluan tietää miltä digitaaliset palvelut tuntuvat ja kuulostavat, millaisia odotuksia niihin ladataan, ja miksi niitä käytetään. Sekä tietysti miksi palvelua ei haluta käyttää. Jokainen haastattelu ja havainnointitilanne muistuttaa siitä, kuinka tärkeää palveluja, ideoita ja konsepteja on tärkeää testata palvelun suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheissa. (Puhumattakaan siitä, kuinka mahtavaa se mielestäni on!)

Se, että jokin digitaalinen palvelu tai sovellus tuntuu ja näyttää helpolta ja simppeliltä, tarkoittaa yleensä sitä, ettei sen rakentaminen ole suinkaan yksinkertaista.

Hyvä design (ja tekniikka siellä taustalla) mahdollistaa juuri tuon helppokäyttöisyyden tunteen, jolloin käyttäjän ei tarvitse murehtia tekeekö palvelu sitä mitä lupaa. Parhaimmillaan digitaaliset palvelut helpottavat työtä ja arkea sekä kaikkea siltä väliltä, sekä tarjoavat selkeitä ratkaisuja tunnistettaviin ongelmiin.

Syksy oli todella työn täyteinen ja saa omasta puolestani olla jatkossakin! Pidän siitä, että minulla on monta rautaa tulessa ja tällaisessa tiimissä on todella helppo nauttia työstään. (Puhumattakaan siitä, että #kissmyturku, saan käydä lempikaupungissani viikoittain!)

Minulla on edelleen joitain artikkeleita julkaisuprosessissa, joten tutkimustyö jatkuu työn ohella edelleen vaihtelevalla tahdilla. Mielessä siintää myös mahdollisuuksia julkaista design-antropologian saralla, mutta otetaan nyt askel kerrallaan ja nautitaan tästä kyydistä vielä hetki. Hyvää uutta vuotta!

anna-haverinen-08-2016-pienempi