Soveltavaa antropologiaa osa 1: Miten oma persoonasi vaikuttaa tutkimukseesi?

Olen hahmotellut viime viikkoina päässäni blogipostausten sarjaa, jossa pureutuisin hiukan syvemmälle soveltavan antropologian menetelmiin, kuten etnografisiin syvähaastatteluihin, ryhmähaastatteluihin, kyselyihin, osallistuvaan havainnointiin sekä käytettävyystesteihin. Sarja on tarkoitettu kenelle tahansa palvelumuotoilusta, desing-antropologiasta ja laadullisista menetelmistä kiinnostuneelle. Otan myös mielelläni ehdotuksia ja palautetta vastaan!

Sen sijaan, että kertoisin miten luoda parhaat tutkimuskysymykset tai pohdiskelisin strukturoidun ja avoimen tutkimuskysymyksen mahdollisuuksia, avaan tässä ensimmäisessä osassa mielestäni hyvin vähän käsiteltyä aihetta, eli tutkijan oman persoonan vaikutusta itse haastattelutilanteeseen.

Antropologit koulutetaan reflektoimaan omaa itseä ja oman persoonan vaikutusta tutkimukseen ja tutkimustilanteisiin, sillä tutkijan oma persoona näkyy hyvin monipuolisesti aina tutkimusaiheista metodeihin, ja joskus jopa tuloksiin ja niiden esittämistapaan. Tämän vuoksi tulee olla tarkkana siitä, millaisia valintoja tekee ja millainen läpinäkyvyys oman persoonan vaikutuksella on tutkimukseen.

Palvelumuotoilun puolella en kuitenkaan ole törmännyt kovin paljon tällaiseen keskusteluun ja mielestäni olisi hyvä tuoda esiin oman persoonan vaikutusta erityisesti haastattelu- ja havainnointitilanteisiin.

Erilaisten haastattelujen avulla voidaan saada hyvin kontekstirikasta ja syvällistä tietoa miten ihminen/ihmiset kokevat tietyn aihepiirin ja siihen liittyvät ilmiöt. Haastattelu on myös suosikkimenetelmäni, sillä ihan jokainen haastattelutilanne on aina erilainen, uniikki ja silmiä avaava kokemus.

Kliseiden klisee: tunne itsesi

Haastattelu lähtee aina itsetuntemuksesta. Kuulostaa kliseeltä, mutta toisen kokemuksen ymmärtäminen vaatii myös ymmärrystä oman kokemuksen muodostumisesta. Sinun tulee pystyä havaitsemaan haastattelutilanteessa milloin oma persoonasi esimerkiksi muokkaa vuorovaikutusta johonkin suuntaan, sillä se muokkautuu aina jollain tavalla. 

Itsetuntemuksesta on tässä yhteydessä kyse tietoisuudesta siitä, millä tavalla esimerkiksi käytämme omaa kehonkieltämme, äänenpainoja ja sanavalintoja. Sinulla, kuten minulla, on maneereja, joita toistat elekielessäsi ja puheessasi joko tiedostaen tai tiedostamatta. 

Meillä jokaisella on tietynlaisia maneereja sekä tapoja esittää omaa itseämme, persoonaamme, jotka saattavat itseasiassa olla haastattelutilanteessa johdattelevia.

Itse esimerkiksi kallistan päätäni lähes poikkeuksetta vasemmalle, kun kuuntelen keskittyneesti. Olen myös lukuisista haastatteluvideoista nähnyt, kuinka vedän suupieliäni hassusti alaspäin ja nyökyttelen, kun luulen itseasiassa hymyileväni ja nyökytteleväni ystävällisen kiinnostuneesti. Olen testannut tätä ilmettä peilin edessä ja ei, se ei itseasiassa näytä ystävälliseltä vaan vähän ylimieliseltä. Toinen seikka liittyy puheeseen ja niinku siihen liittyviin niinku hokemiin. Niinku.

Maneereilla ja tietyillä puheen tavoilla voi olla voimakkaasti johdatteleva vaikutus haastatteluun. Suurin osa haastateltavista haluaa nimittäin miellyttää muita keskustelun osapuolia ja etenkin sinua, jolloin esimerkiksi soraäänet ja negatiiviset mielipiteet voidaan kokea vaikeina ilmaista haastattelutilanteessa. Joskus kyse voi olla myös “kehtaamisesta” tai kiireen tunnusta haastattelussa. Kyse on tällöin hyvin hienovaraisista vihjeistä, jotka voivat johtua liittyä erityisesti elekieleen. Haastateltava ryhtyy kertomaan vastauksia, jotka eivät olekaan aitoja, vaan peilaavat sinun, haastattelijan, persoonaasi.

Ryhmähaastatteluissa osa osallistujista voi myös omalla persoonallaan tiedostamatta tai tiedostaen johdatella muiden mielipiteitä. Kokemukseni mukaan erityisesti suomalaiset ovat herkkiä niin sanotusti “peesaamaan” muita, eli myötäilevät muiden mielipiteitä. Kyse on myös siitä, millaisia persoonia haastatteluun valikoituu. Osa saattaa olla kirjoittamalla hyvinkin avoin ja verbaalinen, osa taas on parhaimmillaan kasvokkain. Ekstrovertit ja introvertit, sekä näiden erilaiset harmaan sävyt käyttäytyvät eri tavoin.

Haastattelijan on siksi hyvä havaita, milloin tilanne näyttää johdatellulta.

Johdattelun välttämiseksi kysyn yleensä samoja asoja uudelleen eri tavoin muotoiltuna tai kohdennan tietylle osallistujalle oman kysymyksen, jossa pyydetään hänen henkilökohtaista kokemustaan. “Miksi” on hokema, jota et voi toistaa liikaa.

Improvisoinnin taika

Olen itse ollut joskus vastaajana haastattelutilanteissa, jotka ovat olleet vahvasti strukturoituja ja haastattelijat ovat tehneet kaikkensa, etteivät tuo omaa persoonallisuuttaan lainkaan peliin. He ovat pyrkineet luomaan tilanteesta mahdollisimman laboratoriomaisen ja siten toistettavan, jotta käyttäjäkokemuksia voitaisiin analysoida vertaillen.

Tämä mielestäni ei ole välttämättä tehokkain keino saada selville ajatuksia ja kokemuksia, jotka saattavat vaikuttaa mielipiteisiin: mitä hän on aiemmin tehnyt, miten ja millainen kokemus niistä on aiemmin jäänyt. Kyse on kontekstin puutteesta ja konteksti on se pihvi ja marinadi, mikä tekee suunnittelutyöstä herkullista. 

Haastattelutilanne voi haastattelijalle olla rutiinia, mutta useimmille haastateltaville se on ensimmäinen ja uniikki tilanne. Joskus jopa viimeinen.

Oman kokemukseni mukaan rento, helposti lähestyttävä ja joissain tapauksissa jopa tuttavallinen ilmapiiri saattaa auttaa varsinkin ujoimpia osallistujia avaamaan sanasen arkkunsa. Tapaat ihmiset tai ihmisen ensimmäistä kertaa ja sinulla on usein vain tämä yksi mahdollisuus jättää mielikuva sinusta, tutkimuksestasi ja usein myös työnantajastasi. Haastateltava tulee 100% kertoneeksi muille, että “kävinpä tuommoisessa tutkimushaastattelussa ja olipa X kokemus” riippumatta siitä millaisen salassapitosopimuksen hän on allekirjoittanut. Haastatteluissa menee myös tyypillisesti aikaa enemmän, kuin pelkissä käytettävyystestauksissa, jolloin pyrin saavuttamaan rentouden tunnelman jo heti ensikättelyssä ja pitämään sitä yllä koko haastattelun keston ajan. Välillä haastateltava saattaa mainita täysin uuden näkökulman, jota tutkija ei ole tullut ajatelleeksi etukäteen. Tällöin improvisoidaan!

Kuuntelemisesta

Kuunteleminen on vaikeampaa kuin luulisi. Sosiaalinen kanssakäymisemme usein perustuu siihen, että jätämme paljon sosiaalisia vihjeitä huomaamatta, jotta tilanne soljuisi mutkattomasti eteenpäin. Emme pysähdy kyseenalaistamaan, tartu sanoihin ja ilmeisiin, äänenpainoihin tai elekieliin. Tutkimustilanteessa kaikki tällainen tarttuminen ja tarkkaavaisuus on kuitenkin välttämätöntä.

Havainnointi vaatii kuitenkin tietynlaista väljyyttä ja kiireettömyyden tuntua. Älä ynise “mm” jokaiseen mahdolliseen väliin, sillä se tuntuu hoputtamiselta.

Kuuntelemisen apukeinona käytän videointia aina kun mahdollista. Muistiinpanojen tekeminen, havainnointi, kuunteleminen, yhtäaikainen analysointi, tilanteen hallinta, aikataulun ylläpitäminen… Kaikki tuollainen yhtäaikainen prosessointi aivoissa jättää joitain vihjeitä aina huomaamatta. Videoon (tai äänitteeseen) myöhemmin palaamalla voidaan huomata etenkin elekielen merkitykset vastauksissa sekä etenkin ne omat maneerit, hassut sanavalinnat sekä paljon puhuvat ilmeet.

Kuuntele, oikeasti kuuntele, mitä vastaajat siis sanovat. Miten he sen sanovat? Miltä he näyttävät sanoessaan? Ja jälleen: äänenpainot, sanavalinnat, kehonkieli. Tartu niihin kuin hämähäkki verkkoon. Etene rauhassa, älä kiirehdi. Mistä nämä reaktiot tulevat? Mitä ne tarkoittavat? Ovatko ne totta? Jos eivät, ovatko ne totta jollekin toiselle, halutaanko vastauksella antaa jokin vaikutelma? Onko vastaus tai reaktio liioittelua tai jopa valehtelua? 

Itse olen kerran törmännyt valehtelevaan vastaajaan. Työskentelin Palmulla eräässä projektissa, jossa palvelun käyttäjät pitivät fyysistä kirjaa käynneistään eräässä tilassa. Minulla oli siis merkintöjä siitä, että haastateltava henkilö oli käynyt tilassa tietyn aikavälein. Kysyin häneltä samat kysymykset kuin muiltakin, joista yksi oli, että “kuinka usein viikon aikana vierailit tilassa?” Haastateltava tuntui vaivaantuneelta ja vastasi ettei kovin usein, ehkä kerran parissa viikossa. Kirjanpidossani luki, että hän oli käynyt tilassa noin pari tai kolme kertaa joka viikko. Vastasin, että ahaa ja jatkoin seuraavaan kysymykseen. Palasin aiheeseen uudelleen hiukan myöhemmin ja muotoilin kysymykseni toisin: “tuntuiko tilassa helpolta käydä joka viikko?” Haastateltava muuttui jälleen vaikeaksi, ja mutisi ettei hän siellä käynyt kovin usein, ehkä kerran kuussa tai harvemmin.

Tässä oli klassinen esimerkki siitä, että ihminen kertoo muille eri tarinaa itsestään mikä todellisuudessa ei edes pidä paikkaansa. Me kaikki teemme näin, enemmän tai vähemmän. Haluamme ylläpitää tiettyä mielikuvaa, liioittelemme ollaksemme hauskoja tai haluamme vähätellä jonkin asian suuruutta ja pienuutta. Vastauksen todenmukaisuudella ei siis välttämättä ole aina merkitystä, vaan kiinnostavaa tässä tapauksessa on se, miksi vastaaja koki tarvetta vähätellä tai valehdella? Oliko aiheen konteksti epämukava? Tuntuiko haastattelutilanne epämukavalta? Saatoinko johdatella häntä kysymyksilläni liikaa?

Kysy siis tarvittaessa miksi ja miten uudelleen ja uudelleen, vaihda kysymyksen asettelua ja palaa aiheeseen myöhemmin tarvittaessa. Älä kuitenkaan jankkaa, jos huomaat että se saa vastaajan olon epämukavaksi. Tällöin tulkitse vastauksia sen perusteella, mitä tiedät ja pystyt havaitsemaan vastauksen kontekstista.

Moka on lahja (on se!)

Aina tilanne ei kuitenkaan mene kuin siellä kuuluisassa Strömssössä. Saatat olla hajamielinen, kiireinen, ja mielenpäällä on paljon kaikenlaista muutakin. Kemiat eivät natsaa haastateltavan kanssa ja tilanne tuntuu vaivaannuttavalta. Vilkuilet kelloasi, olet nälkäinen tai väsynyt. Huomaat valmistelleesi kysymykset kehnosti tai ne ovat vääränlaisia. Lipsautat johdattelevia ilmauksia ja vastaukset peilaavat liikaa odotuksiasi.

Laadullinen tutkimus on aina inhimillistä. Kaikkea voi sattua, niin kuin ylipäätään sattuu ja tapahtuu, kun ihmisiä ovat kyseessä. Niistä voi kuitenkin ottaa opikseen, tehdä niitä kuuluisia henkisiä muistiinpanoja, ja joissain tapauksissa jopa fyysisiäkin, ja jatkaa eteenpäin.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s