Oman osaamisen tunnistaminen

“Tekisi itsekin mieli lähteä yliopistolta, mutta en osaa tehdä mitään muuta.”

Olen kuullut tuon yllä olevan lausahduksen nyt tämän kevään aikana useammin kuin jaksan muistaa.

Alan vaihtaminen on tuskin koskaan helppoa, mutta se voi olla helpompaa, jos kykenee tunnistamaan oman osaamisensa. Työpaikkailmoituksissa vilisee englanninkielisiä sanoja, joista harva kertoo työn sisällöstä itseasiassa yhtään mitään. Ne ovat titteleitä, joiden on tarkoituskin kuulostaa hienolta samaan tapaan kuin siivojatkaan eivät olen enää siivoojia, vaan puhtaanapidon ammattilaisia, roskakuskit ovat kierrätyksen ja jätehuollon ammattilaisia ja niin edelleen.

Olen itse yliopistotutkimuksen oravan pyörästä hypättyäni onnistunut saamaan todella kiinnostavia freelance (suomeksi: määräaikaisia) projekteja eri yrityksissä. Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut sattumalta, sillä jalkani on ollut kaupallisella puolella jo vuodesta 2012 alkaen – oma kiinnostukseni taas paljon pidempään. Ajattelin kuitenkin listata muutamia keinoja, joilla tutkija omaa osaamistaan voi yrittää tunnistaa uudelle työmarkkina-alueelle.

Tunnista oma osaamisesi

Viimeisten kahden vuoden aikana on puhuttu paljon tohtorityöttömyydestä ja akateemisen osaamisen hyödyntämisestä yrityksissä. Joiltain aloilta työllistyy korkeasti kouluttautuneena erinomaisesti, sillä työn sisältö vastaa yksi yhteen koulutuksen kanssa.

Entäpä, jos olet kouluttautunut alalle, jolle ei ole suoraa ammattinimikettä? Tällöin oman osaamisen tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää. On vaikea perustella työnantajalle oman osaamisensa laajuutta, jos tuijottaa vain tiukasti vaikkapa opinnäytteensä (aina gradusta väikkäriin) aihetta. Toisin sanoen mitä sinä osaat?

Yliopistotutkija ymmärtää esimerkiksi seuraavat osa-alueet aina perusteista syvällisempään kokemukseen:

  • Konferenssi- ja seminaarijärjestelyt  –>  tapahtumatuotanto
  • Akateeminen julkaiseminen ja toimitustyö  –>  kirjoittaminen ja editointi
  • Opetustyö ja luennoiminen  –>  kouluttaminen ja tiedon soveltaminen
  • Tutkimustyö  –>  laajojen tietoaineistojen sisäistäminen

Henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet tuovat osaamiseen lisää. Tutkija voi olla erikoistunut tiettyyn alaan tai aiheeseen, mutta silmät kannattaa avata laajoille kokonaisuuksille.

imperative-for-innovative-entrepreneurship-3-638

 

Avaa koulutuksesi sisältö käytäntöön

Kun oman osaamisen tunnistaa, voi ryhtyä miettimään miten omaa koulutustaan voi soveltaa eteenpäin. Puhun tässä omasta näkökulmastani, sillä itselleni suurin kipinä on pitkään ollut markkinoinnissa, mainonnassa, palvelujen muotoilussa ja liiketoiminnan konsultoinnissa. Avaan siis hiukan esimerkkinä miten oma koulutukseni soveltuu noille aloille.

Oma peruskoulutukseni on antropologiassa ja jatkokoulutukseni digitaalisessa kulttuurissa. Olen aikoinani siis opetellut ulkoa kula-järjestelmää, lahjateoriaa sekä rituaalien merkitystä yhteisöissä. Toisin sanoen ymmärrän vuorovaikutuksen ja kulttuurien prosesseja eri yhteiskunnissa. Jatkokoulutuksessani olen oppinut ymmärtämään digitalisaatiota, digitaalisen vuorovaikutusten prosesseja, verkkoyhteisöjä ja teknologiaa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tuolla osaamisella kykenee ymmärtämään esimerkiksi seuraavia seikkoja:

  • Miksi ihmiset toimivat siten kuin toimivat?
  • Mikä heitä motivoi?
  • Miten nykyinen palvelujen digitalisaatio koetaan?
  • Millainen merkitys digitalisaatiolla on kulttuurillemme?
  • Millaista arvoa käyttäjät saavat jostain palvelusta?
  • Miten suuria tietomassoja kontekstualisoidaan?

Yllä olevasta kysymyspatteristosta jälkimmäinen on tällä hetkellä itseäni eniten kiehtova. Olen puhunut paljon oman alani opiskelijoille heidän koulutuksensa merkitystä laajemmassa mittakaavassa. Yhteiskunnassamme koulutus perustuu usein vieläkin perinteisille lääkäri/opettaja/poliisi/lakimies-titteleille, vaikka tiedetään kuinka esimerkiksi digitalisaatio on jo muuttanut ammattinimikkeitä – ja tulee muuttamaan vielä radikaalimmin. Humanistisella osaamisella on mielestäni paras mahdollisuus pureutua juuri tuohon kontekstualisointiin.

Etnografian ja big datan yhdistäminen on nykyään kuuma hitti ja yksi loistava vaihtoehto ymmärtää suuria tietomassoja – sekä miten niitä kannattaisi hyödyntää. Big data vastaa määrällisiin kysymyksiin, kuten ketkä, kuinka paljon ja missä. Etnografia taas jatkaa kysymyksillä miksi ja miten. (Kirjoitan tästä aiheesta lisää myöhemmin!)

Mistä sinä sytyt?

Oman osaamisen ja oman koulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien tunnistamisella voi ryhtyä hahmottamaan mikä sytyttää ja antaa kipinää.

Juttelin hiljattain erään entisen kollegan kanssa, joka kertoi ettei koskaan voisi ryhtyä yrittäjäksi vanhempiensa tavoin, sillä se on kuormittavaa ja epävarmaa. Hiukan vinosti hymyillen huomautin, että apurahatutkijan toimi on itseasiassa mitä suurimmassa määrin yrittäjämäistä. Kollegani nauroi, ettei koskaan ole ajatellut asiaa siten, koska tutkiminen on vain niin pirun mukavaa.

Sitähän se työ parhaimmillaan on! Oli sen sisältö sitten mitä tahansa. Tärkeintä on, että se sytyttää ja siten saa jaksamaan myös niitä negatiivisia puolia.

Screen Shot 2016-06-06 at 15.47.20.png

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s