Millainen on hyvä kyselytutkimus?

Kesälomat ovat ohitse monella ja olen uudelleen ryhtynyt levittämään tietoa verkkoväkivaltaa käsittelevästä kyselytutkimuksestani. Tavoittelen noin viittäsataa vastaajaa, mutta tällä hetkellä vastaajina on vielä hyvin paljon enemmän naisia, jolloin pidän todennäköisesti kyselyä avoinna, kunnes otos on tasaisempi.

Osallistu nyt!

Naiset vastaavat yleisesti enemmän erilaisiin kyselyihin*, mutta uskoisin tämän aiheen kiinnostavan molempia sukupuolia (sekä sukupuolia noiden kahden väliltä tai ulkopuolelta).

Kyselyn laatiminen on aina mutkikas prosessi, missä pitää ottaa huomioon hyvin erilaisia seikkoja aina sanamuodoista vastausvaihtoehtoisin sekä kyselyn kestoon. Olen saanut runsaasti hyvää palautetta, mutta myös erilaisia kommentteja ja kehitysehdotuksia, joihin haluaisinkin tässä vaiheessa lyhyesti kommentoida myös itse.

Kysely on liian pitkä.

Arvioin vastausajaksi noin 10-15 minuuttia, sillä en uskonut monen ryhtyvän kirjoittamaan kovin laajoja vastauksia avoimiin kysymyksiin. Yllätyksekseni olin kuitenkin väärässä ja hyvin moni on analysoinut kokemuksiaan ja asenteitaan laajemmin kuin alun perin odotin. Kyselyissäkin varmasti pätee tiettyyn pisteeseen saakka ns. YouTube-sääntö, eli sisällön pitää koukuttaa katsoja ensimmäisen muutaman sekunnin aikana tai katsoja klikkaa muualle.

Kyselyni aihe todennäköisesti on houkuttanut vastaajia jatkamaan pidemmälle, eli heillä on ollut aiheesta sanottavaa. Liian lyhyt kysely taas ei anna tarpeeksi vastausmassaa, jota lähteä analyysissa penkomaan, mutta se voi houkuttaa enemmän vastaajia.

Kysely on liian laaja, verkkoväkivallan voi ymmärtää monella tapaa.

Tämä oli tyystin tietoinen valinta, sillä tämän kyselyn tarkoituksena on kartoittaa yleisesti asenteita ja käsityksiä. Liian tarkat määrittelyt saattavat ohjata vastauksia väärään suuntaan, kuten jos kyselyssä mainitaan liikaa esimerkkejä. Hankkeeni on kolmivuotinen ja tämä on ensimmäinen kyselytutkimus aiheesta. Myöhemmin aion tehdä yksityiskohtaisempia kyselyjä ja haastatteluja.

Kyselyn alussa pyydän myös vastaajia itse määrittelemään mikä on väkivaltaa verkossa, koska tutkimuksen tavoitteena on nimenomaan ymmärtää miten ihmiset määrittelevät väkivallan. Pari kysymystä myöhemmin vastausvaihtoehdoissa on käytetty Edelsteinin ja Wolfin (*ICCA 2013) määritelmiä verkkovihasta, johon heidän mukaansa sisällytetään rasismi ja antisemitismi, homofobia, uskonnollinen kiihkoilu, naisviha ja poliittinen vihapuhe, väkivaltainen pornografia, terrorismin edistäminen, nettikiusaus, vastapuheen vaientava häpäiseminen, solvaukset ja nimittelyt, huhujen levittäminen sekä vammaisiin kohdistuva ahdasmielisyys. Tämä osio olisi voinut olla myös tarkempi ja esittää lähde edellä mainituille määrittelyille.

Muutama vastaaja kommentoi muun muassa, ettei solvaukset, väkivaltainen pornografia tai vammaisiin kohdistuva ahdasmielisyys ole väkivaltaa. Tämä on erittäin paljastava löytö tutkijan näkökulmasta, sillä esimerkiksi lakitieteiden professori Danielle Keats Citron määrittelee teoksessaan Hate Crimes in Cyberspace (2014) väkivallan verkossa seuraavasti:

– väkivalta = pelottava, loukkaava, ahdistava ja vahingoittava käyttäytyminen (niin fyysinen kuin henkinen)
– verkossa ja verkon välityksellä luotu väkivallan kokemus, joka näyttäytyy joko tekstin, kuvan ja virtuaalisen avatarin välityksellä (usein yhdistettynä)
– tunnetaan myös verkkokiusaamisena (cyber-bullying), trollaamisena (häiriköintinä), ahdisteluna (harassment), vainoamisena (stalking) sekä vihapuheena (hate speech)

(ks. myös Tampereen yliopiston tutkimus Vihapuhe sananvapautta kaventamassa)

Liikaa avoimia kysymyksiä, ei jaksa vastata.

Tämä on kyselytutkimuksen yksi perusongelmista. Vastauksia on tällä hetkellä hiukan yli 400, mutta kysely on avattu ja jätetty vastaamatta melkein 2000 kertaa. Olen taustaltani laadulliseen tutkimusainestoon koulutuksen saanut antropologi, jolloin määrällinen aineisto kyllä-ei-entiedä-vastauksilla laadullinen analyysi on vaikeampaa. (Antropologiassa teemme yleensä syvällisempiä haastatteluja määrällisesti vähemmän.) Digitaalisen kulttuurin tutkimukseen kuuluvan hankkeeni tavoitteena on kuitenkin ymmärtää miten kieltä ja erityisesti retoriikkaa käytetään väkivallan kokemuksessa sekä kokemuksen aiheuttamisessa, jolloin omin sanoin eli avoimeen kysymykseen vastaaminen on tutkimusaineistona kullanarvoista. Miinuspuolena on väistämättä juuri tuo määrällisyyden vähäisyys, jolloin ehkä tilastollinen tutkimus jää ohueksi. Hankkeeni tavoitteena ei kuitenkaan ole luoda laajoja koko Suomen kattavia tilastoja (ellei kyselyni saisi vastausryntäystä useamman tuhannen vastaajan verran).

Mitä se väkivalta verkossa sitten on?

Väkivaltaa on monenlaista ja se on hyvin voimakkaasti sidottu kieleen, sen käytön tapoihin sekä kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tulen käyttämään analyysissani norjalaisen sosiologin Johan Galtungin jo vuonna 1969 julkaisemaa määritelmää väkivallan eri muodoista (ks. alla oleva kuvakaappaus opetusmateriaalistani). Suoralla väkivallalla viitataan fyysiseen tai henkiseen kajoamiseen.

Näyttökuva 2015-08-04 kello 9.57.19

Syksyllä pääsen kuitenkin vastausaineiston tarkempaan analyysiin.

Millainen sinun mielestäsi on hyvä kysely?

* Curtin, R., Presser, S., & Singer, E. (2000). The effects of response rate changes on the index of consumer sentiment. Public Opinion Quarterly 64: 413–428.

Moore, D. L., & Tarnai, J. (2002). Evaluating nonresponse error in mail surveys. In: Groves, R. M., Dillman, D. A., Eltinge, J. L., and Little, R. J. A. (eds.), Survey Nonresponse, John Wiley & Sons, New York, pp. 197–211.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s