Kirjoittamisesta

Kirjoittaminen.

Minulla on siihen ristiriitainen suhde. Toisaalta sana merkitsee maailmojen luomista ja oven avaamista jonnekin toiseen ulottuvuuteen, vaatekaappia Narniaan, jäniksenkoloa, tähtipölyä Mikä-Mikä-Maahan. Se on ollut se tapa, millä olen lapsuudesta saakka jäsentänyt omaa maailmaani ja kokemuksiani siinä. Lukutoukkana haaveilin myös pitkään ensisijaisesti kirjailijaksi tulemisesta, ja kunnianhimoisena varhaisteininä jätinkin ensimmäisen fiktiokäsikirjoituksen Otavalle varhaiskypsässä 13-vuoden iässä. Käsikirjoitus ei mennyt kustannustoimittajan seulasta lävitse, mutta sain takaisin ystävällisen ja rohkaisevan kirjeen, jossa kehoitettiin jatkamaan ja kehittämään ilmaisua.

Writing a book is learning to be patient

Sittemmin niin fyysiseen kuin virtuaalisen pöytälaatikkoon kertyi sivukaupalla novelleja ja runoja, esseitä ja muita tekstejä, joissa kokeilin mahdollisimman laajasti erilaisia tyylilajeja. Luin kirjallisten esikuvieni tekstejä kuin piru raamattua ja yritin oppia ne tarinankerronan tekniikat, joilla saatiin lukija koukuttumaan ja teksti soljumaan. Kehitin systemaattisesti omaa ilmaisuani ja yritin löytää oman tapani kirjoittaa.

Yliopistossa tämä kaikki kuitenkin tyrehtyi, sillä suurin osa kirjalliselle ilmaisulle varatusta ajasta meni opiskelutöihin. Satunnaisesti kirjoitin puhekielistä blogia, mutta nimimerkin takaa ja päiväkirjamaisesti elämäjulkaisten. Maisteriopinnoissa upotin itseni pro gradu -työn kirjoittamiseen ja sen jälkeen kuvioon tuli väitöskirja, joka viimeistään iski viimeisen naulan luovan kirjoittamisen arkkuun.

IMG_0674

Kirjoittamisesta tuli työtä.

Aiemmin sivumäärä tuntui aina hyvin merkitykselliseltä saavutukselta. Se tuntui hurjalta ajatella, että minä itse olen kirjoittanut nuo kaikki kolmekymmentä tai sata sivua. Tai kaksi ja puoli sataa sivua. Ne ovat minun sanojani ja ajatuksiani, tosin sivuten myös toisten kirjoittajien, tutkijoiden, ajatuksia. Mutta se ei enää ole tuntunut samalla tavalla tärkeältä, merkitykseltä, kuin aiempi kirjoittaminen. Kun kirjoittaminen oli vielä mielikuvituksen ruokkimista, kaukana teknisistä rajoitteista, ja muodollisuuksista.

image2

Alku – keskikohta – loppu.

Myös akateemisella artikkelilla on vastaava runko. Erityisesti humanistisissa tieteissä kielellinen ilmaisu on akateemisessa kirjoittamisessakin tärkeää, sen sijaan, että käyttäisi rivejä mahdollisimman laajan lähdeviitekirjaston esittelemiseen. Mutta kun kirjoittamisesta on tullut osa työtä, ja hyvin keskeinen osa sitä, siitä on tullut myös monella tapaa vaikeampaa. Kun kirjoittaminen on luovaa ja inspiraatiokeskeistä, ei tekstiä määrällisesti välttämättä synny kovin paljon, mutta sen tuottaminen on eri tavalla “hyvää fiilistä”. Moni ammattikirjoittajakin ylläpitää tiettyjä rutiineja, kuten aamun ensituntien aikana ahkerointia ja iltapäivällä editointia. Samaan tapaan olen myös tutkijana yrittänyt rakentaa vastaavia rutiineja. Houkutella niitä sanoja esille ja systemaattisesti yrittää ylittää itseasettamiani esteitä ja “valkoisen paperin kammoa”. Pomodoro-tekniikka, SelfControl-sovellukset ja muuta kikkailut toimivat myös niinä päivinä, kun joutuu olemaan keskimääräistä ankarampi itselleen.

image1

Tiedän jo aika tarkkaan omat tehokkaat päivärutiinini, ja kun joinain päivinä se ajatus ei vain kulje, ja tekstiä ei vain synny, sen on annettava olla. Lenkki koirien kanssa, tiskaaminen, puutarhatyöt (kitkemisen valtava voima!) ja puolison tai kollegan kanssa keskusteleminen avaavat monesti isommatkin lukot.

Mutta onkohan sitä samaa kirjoittamisen taianomaista tuntua enää mahdollista tavoittaa? Onko sinulla hyväksi todettuja tekniikoita?

Advertisements

4 thoughts on “Kirjoittamisesta

  1. Kiitti hyvästä kirjoituksesta!
    Minä en ole koskaan kehittänyt omia kirjoitustaitojani yhtä määrätietoisesti ja tavoitteellisesti kuin sinä, mutta pidän sitä silti tärkeimpänä ilmaisukeinonani. Olen samaa mieltä siitä, että nykyään kirjoittaminen on työtä. Samalla kuitenkin koen, että olen oppinut suhtautumaan siihen työnä, joka on vain tehtävä. Useimmiten minulla ei vain ole aikaa odottaa inspiraatiota, vaan tekstiä on pakko saada syntymään. Sitten vain istun ja kiemurtelen tuolillani, kunnes tekstiä syntyy edes muutama rivi, ensimmäinen sivu. Alun jälkeen homma yleensä alkaa sujua, mutta tyhjän paperin aiheuttama este on välillä kyllä melkoinen.

    Parasta on kuitenkin se, että vaikka se on työtä, se on parhaimmillaan edelleen täydellistä taikaa. Ei aina, sillä tässä on ollut pakko opetella kirjoittamaan myös ilman lennokasta inspiraation ja inspiroitumisen tunnetta, mutta parhaimmillaan kirjoittaminen vie edelleen mukanaan, aiheuttaa flow-tilan jossa aika ja paikka katoavat ja on vain minä ja teksti, ideat ja ajatukset, punainen lanka joka vie tavoitteeseen, ja lopussa piste. Ihanaa.

    Väitöskirjan kanssa sellaisia hetkiä vielä tuli, mutta nykyään vähemmän. Jään odottamaan. 🙂

    Liked by 1 person

    • Työkirjoittamisessakin tulee hetkittäin niitä ihania flowfiiliksiä, mutta kaipaankin enemmän sitä sanoilla leikkimistä ja tarinoiden kirjoittamista, joissa ei tarvitse koko ajan lisätä capslockilla tekstin sekaan HAE VIITE. 😉

      Like

  2. Ei ole kikkoja tarjota. Kirjan tai kirjojen kirjoittaminen kiinnostaa myös mutta nyt se energia menee aika paljon ammattipainotteiseen kirjoittamiseen. Ehkä olisi hyvä kirjoittaa “sivuun” jotain ihan muuta?

    Liked by 1 person

    • Kävin eilen kuuntelemassa Helsinki Poetry Slamissa liverunoutta niin suomeksi ja englanniksi, ja muistin miksi kirjoittaminen on ollut aiemmin itselle niin tärkeää. Niin kuin tuossa kommentoin yllä jo Kirsimarialle, työkirjoittaminen on tiukempien raamien välissä luikertelua ja aina lähdeviitteiden hakemista. Luova kirjoittaminen taas on täysin oma tarinankerronnan lajinsa. 🙂

      Kirjoitin ennen hirveän paljon käsin, ennen älylaitteiden aikaa siis, ja kaipaankin sitä, mutta siihen on vaikea tarttua, vaikka olisikin kynä ja muistikirja mukana. Älylaitteen lumo on usein kovempi.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s