Anna koodaa – Django Dames Turussa 7.2.

Django Dames on lauantaina 7.2.2015 järjestettävä päivän kestävä ja maksuton koodauskoulu yli 18-vuotiaille tytöille ja naisille, joilla ei ole aiempaa kokemusta koodaamisesta. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda lisää naisia hauskalla ja yhteisöllisellä tavalla ohjelmoinnin maailmaan. Me uskomme, että ohjelmointi on muutakin kuin poikien juttu, se kuuluu kaikille. Siksi haluammekin juuri sinut mukaan uskomattomaan päiväämme. Me annamme työkalun ja tuen, jolla sinä pääset toteuttamaan ideasi. Sinun ei tarvitse osata, sinun tarvitsee vain haluta.

Pääsin yli sadan innokkaan hakijan joukosta viime lauantaina järjestettyyn tyttöjen köh naisten päivän kestävään koodikouluun. Kuten yllä olevasta kuvauksesta käy ilmi, ei ollut tarkoitus yhden päivän aikana luoda kahtakymmentä uutta ammattikoodaria, vaan lähinnä johdatella aiheeseen – maksutta ja hyvällä fiiliksellä.IMG_3236

5.30 herätys lauantaiaamuna tuntui todella tuskalliselta, mutta onneksi VR:n hellä huoma (ja alennuslähtö) vei nopeasti Kupittaalle ja Turun teknologiakiinteistöjen tiloihin. Ehdin juuri parahiksi paikalle, kun ohjelma oli jo virallisesti aloitettu. Ovella oli jo useampi koodari ja tapahtumajärjestäjä huolehtimassa, että sain tarvittavat tarvikkeet, oman istumapaikan ja – mikä tärkeintä – kahvia. Oloni oli todella tervetullut!

IMG_3237

Johdantoluennon aikana muistelin hämärästi yläasteen aikaisia ATK-tunteja, joiden aikana muistan tehneeni itselleni omat kotisivut. Jotain hakasulkuja ja divejä ja jotain semmoista. Useita blogialustoja testanneena ymmärrän myös auttavasti html-kielen saloja eli kykenen löytämään bugeja, säätämään bannerin kokoa ja tekstialueen leveyttä jne. Blogger muun muassa taas tarjoaa visuaalisemman käyttöliittymän yllä oleville säädöille, joten itse html-kieltä ei tarvitse välttämättä osata lainkaan ennen kuin haluaa hifistellä. Koodaaminen taas itsessään on hyvin pitkälle samanlaista kuin minkä tahansa uuden kielen opettelu. Merkit ja kirjaimet vilisevät helposti silmissä, mutta harjoittelulla sekin onnistuu.

IMG_3238

Yläasteen ATK-tunneilta muista myös sen, että opetusvastuu oli yleensä itse opettajan sijasta joillain luokan pojista. Yleensä se hiljaisin ja nörtein, se, jonka kanssa jauhoin Dragonlance-saagasta ja Star Warsista, mutta en tietokoneista. Tietokoneet oli jotain sellaista teknistä, poikien juttua, se mistä isoveli jauhoi. Osasin jossain vaiheessa kyllä purkaa ja koota oman pöytäkoneeni, mutta se nyt ei vaatinut kuin live-puhelintukea veljelle näppäriä sormia ja huolellisuutta. Mutta se koodaus. Ngh.IMG_3239

Koodaaminen on tullut vastaan tutkimustyössäkin ja viime aikoina yhä enemmän. Kun siihen yhdistetään ns. pehmeitä tieteitä eli humanistisia aloja, puhutaan digitaalisesta humanismista. Vai puhutaanko? Osa digihumanisteista vannoo koodaamisen nimeen kun taas osa tutkijoista painottaa enemmän soveltavaa ja analyyttistä otetta. (Apropo, olemme entisen ohjaajani ja digitaalisen kulttuurin professorin Jaakko Suomisen kanssa kirjoittamassa katsausta digitaalisesta humanismista, sillä se ollut akateemisella tapetilla myös jonkin aikaa. Palaan pian asiaan)

Päivä Django Damesin parissa oli siis antoisa! Elohiiren keskittymiskykyni olisi kaivannut ehkä hiukan nopeampaa etenemistä sekä esityskalvoja selkeillä havainnollisilla “nyt teet näin ja siirrät tämän koodin tähän kohtaan”, mutta onneksi paikalla oli loistavaa teknistä tukea – ja paljon. Sofokus ohjemistotalo toimi tapahtuman yhtenä yhteistyökumppanina ja käsittääkseni DD-tapahtuman tekninen tuki eli koodarit olivat juuri talon sisältä. Kertaakaan ei tullut sitä tunnetta, että joku maiskauttelee ja pyörittelee silmiään, vaan pojat olivat kannustavia ja kehuivat aina onnistumisesta.

Koodaaminen ylipäätään on ollut viime aikoina mediassa tapetilla ja koodikouluja on järjestetty mm. Reaktorin toimestaKehitys, joka mielestäni on oikean suuntainen, koska teknologia on yhä enemmän ja enemmän läsnä arjessamme. Se muokkaa muun muassa arvojamme eli asioita mitä pidämme yhteisesti tärkeinä ja olennaisina, tapojamme kommunikoida ja ymmärtää kommunikaatiota, kuluttamista, muotoilua, kotejamme, koulujamme ja työpaikkojamme. On siis hyvä, että lapsillekin opetetaan peruskäsitteet teknologiasta eli miten mikäkin toimii ja miksi. Miksi kännykässäni oleva sovellus toimii siten kuin toimii? “Miksi” kysymystä pitäisi mielestäni muutenkin ruokkia enemmän ja paremmin, etenkin kouluikäisillä ja tasa-arvoisesti sekä tytöille ja pojille. 

Henkilökohtaisesti karsastan sukupuolitettuja kampanjoita, koska mielestäni jakoa on täysin turha tehdä. Jos poika haluaa leikkiä nukeilla ja pukeutua Hello Kittyyn, sen pitäisi olla yhtä ok kuin jos tyttö fanittaa Turtleseja ja haluaa pukeutua jediritariksi. Miehet eivät tarvitse erikseen omaa hammastahnaansa ja naiset omia pinkkejä vasaroita. Hammastahna on hammastahna ja vasara on vasara. Koodaaminen ei mielestäni ole yhtään sen mielenkiintoisempaa, jos se on puettu vaaleanpunaiseen, mutta jos sillä voi tehdä hienon blogisivuston zombeista hauskassa seurassa, niin shut up and take my money*!

* paitsi että tapahtuma oli ilmainen..

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s