Moniajoa väitöksen jälkeen

Tutkimusblogi on hiljentynyt syksyn aikana tutkimuksenkin hiljentyessä. Väitöskirja vei leijonaosa valveillaolon aivokapasiteetista ja sosiaalisista vuorovaikutuksista (“moi mitä kuuluu?” “väitöskirjaa..”) monen vuoden ajan ja nyt on ollut pohdinnassa myös tämän blogin kohtalo. Uunituoreen tohtorin ei kuitenkaan kannata hukata tällaista voimavarantoa, sillä somepresenssi tuntuu olevan nykyisten työmarkkinoiden avaintekijä.

Väitöksestä saakka olen touhunnut kahden työpaikan välillä, Kuolemantutkimuksen seuran hommissa, tutustunut uuteen vapaaehtoistyöhön vanhusten parissa Kaverikoira-toiminnassa (terrierini rakkautta riittää rajattomasti!) sekä yrittänyt muistaa siinä sivussa, että työsuhteiden määräaikaisen luonteen vuoksi apurahalottoa tulee pelata itsekin ja lähetellä työpaikkahakemuksia super-kiinnostaviin paikkoihin.

Syksyn aikana olen myös päässyt onnekseni oppimaan runsaasti uutta ja ihmeellistä, niin tutkimuksen kuin verkkosivukehityksen maailmassa. Olen tehnyt nelipäiväistä työviikkoa Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineeseen, jonne olen suunnitellut apurahahakemuksia, hankkinut taustatietoa tutkimuksia ja hakemuksia varten niin kotimaisista kuin ulkomaisista rahoituslähteistä, ollut mukana useissa yhteishakemuksissa eri yliopistojen kesken ja työstänyt samalla omaa post doc -suunnitelmaani.

Viikon viimeisen arkipäivän eli viidennen työpäivän olen käyttänyt helsinkiläisessä start up -yrityksessä, missä olen saanut olla mukana kehittämässä erilaisia sosiaaliseen mediaan liittyviä verkkosisältöjä, kilpailija-analyyseja sekä tuotekonseptointia ja markkinointisuunnitelmia. Työ on huikean kiinnostavaa ja tiimi on mitä parhain! Vielä kun bisnessenkelit tuovat suojeluksensa mukaan, pääsee tuotekehitys kunnolla vauhtiin. *sormet ristissä*

Apuraharumba onkin se vaikeimpia askelia sisältävä tanssi, jonka jokainen tutkija joutuu tanssahtelemaan uransa aikana parhaimmillaan monta kertaa vuodessa, erityisesti jos tutkija on ilman työsuhdetta yliopistoon. Sanat on aseteltava juuri oikein, budjetti suunniteltava realistiseksi, tiimi timanttiseksi ja tavoite säätiölle sopivaksi. Rahoituslähteitähän on Suomessa tarjolla hurjan paljon, mutta niin myös kiinnostavia hakijoita. Koneen säätiö tempaisi raikkaasti syksyn Säätiöpäivänä ja jakoi hyville projekteille ja tutkijoille pika-apurahoja, joiden suuruus oli muutaman satasen verran. Hakijoita otettiin mukaan vain 20 ensimmäistä jonottajaa, joilla oli viisi minuuttia aikaa pitää vakuuttava hissipuhe omasta apurahan tarpeestaan. Huikea idea! Myös Kulttuurirahasto on uudistanut ilmettään ja laajentanut ohjeistustaan myös videoiden muotoon. Sympaattiset ohjevideot nostavat kirjaimellisesti kissan pöydälle. Lisää tällaista! Tuoretta väittelijää ilahdutti myös Kulttuurirahaston onnittelut Twitterissä oman väitöksen aikaan.

Turun yliopistolaisena olen aina käyttänyt hyväkseni Aurora-tietokantaa, josta voi hakea tieteenalan, sanahaun ja/tai haun päättymisajankohdan mukaan eri rahoituslähteitä. Mobiilisovelluksia nousee nykyään kuin sieniä sateella, joten kaipaisinkin esimerkiksi Aurorasta mobiiliappia, johon voisi esimerkiksi merkitä tietyt rahoituslähteet ja saada niistä muistutus tiettynä ajankohtana. Koodarit anyone?

Kevät 2015 näyttää myös samanlaiselta multitaskingin eli moniajon tasapainoilulta, sillä tiedossa on muutamia luentokeikkoja, oma kurssi verkkoväkivallasta Porissa, lisää freelancer-työtä palvelumuotoilijana sekä Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran verkkosivujen uudistamista ja omien artikkelieni työstämistä. Puuhaa riittää!

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s