Kansatieteen päivät 2012 ja oravan keskittymiskyky

Juna heiluttaa tutusti, kun VR vie minua Jyväskylään kahdeksi päiväksi Kansatieteen päiville. Puhun tänään iltapäivällä tutkimuksestani työryhmässä Verkkoetnografiat ja huomenna aamupäivällä olen puheenjohtajana Laura Hirven kera Modes of Making Ethnographies-työryhmässä. Kahteen päivään on mahdutettu 13 työryhmää ja kolme key note -luentoa, mikä on haastava kokemus sinänsä, sillä moni loistava paperi jää kuulematta ajan puutteen vuoksi. Eniten olen kuitenkin innoissani huomisaamun key note-luennosta, sillä George Marcus University of Californiasta (Irvine) on puhumassa aiheesta Experiments in Contemporary Ethnographic Research. Kyseisessä yliopistossa tehdään paljon laadukasta tutkimusta, puhumattakaan Tom Boellstorffin työstä virtuaalisen tutkimuksen saralla. Marcus saattaa mahdollisesti käsitellä paperissaan uutta käsitettä contemporary anthropology, joka on Philipp Buddkan lanseeraama termi. Suomeksi käännettynä termi olisi nykyantropologiaa tai nykyisyyden antropologiaa, jolloin se ei sulkisi ulos aiempien (mm. virtuaalisuuden, digitaalisen, e-) termien semanttisia ongelmia, jotka rajaavat tutkimusfokukset hyvin kapea-alaisiksi.

Amerikkalaiset tuntuvat muutoinkin olevan tutkimuksissaan paremmin ajan hermolla, kuin täällä Euroopassa, missä vasta kehitellään teoreettisia lähestymistapoja “tämän uuden teknologian” suhteen. Virtuaalisuuden ja teknologian tutkijana koen lievää huvittuneisuutta nimenomaan tuon “uutuuden” viehätyksen suhteen, sillä internetistä ja tietoteknologiasta puhuttaessa voisi mielestäni jo lopettaa sen uutuuden ja innovatiivisuuden korostamisen. Kyseessä on kuitenkin teknologia, joka on ollut käytössä laaja-alaisesti jo melkein kolmekymmentä vuotta. En voi olla miettimättä oliko puhelimen tai sähkön keksiminen yhtä suuri mullistus (ja vaikea hyväksyä?) kuin mitä internet ja tietokoneet ovat olleet.

Asenteessani on tiettyä etnosentrismiä havaittavissa, myönnän sen auliisti. Olen niin tottunut siihen, että informaatio on jatkuvasti saatavilla älypuhelimeni ja rakkaan läppärini avulla, että minun on vaikea ymmärtää sitä kokemusmaailmaa, joille ko. teknologiat eivät ole oleellinen tapa elää ja olla nykymaailmassa tutkijana. Olen jatkuvasti “kartalla”, kiinni kaikessa ja yhteydessä kaikkeen. Maailmani ei suinkaan kaadu, jos internet-yhteys yhtäkkiä katkeaa, mutta olen tietyllä tavalla kädetön ja jalaton. Nämä ovat työkalujani, joilla toimin ja muokkaan maailmaani sellaiseksi kuin sen haluan olevan.

Ironista sinänsä, että parhaat ajatukseni saan liikkeessä, liikkuvia maisemia ja hyöriviä ihmisiä tuijotellen. Ilman tietokoneen näyttöä ja sitä oravan keskittymiskykyä, joka selaimen välilehdillä pomppimisesta tulee.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s