Opetusta ja sivuprojekteja

Kirsimaria pohtii viimeisimmässä kirjoituksessaan yliopistomaailman kolmatta tehtävää: yhteiskunnallinen osallistuminen ja alueellinen vaikuttaminen. Kuten Kirsimaria toteaa, em. toteutuminen on monella tapaa tutkijasta itsestään kiinni ja on aina yksilöllistä. Omalla kohdallani tämä on tullut osaksi päivittäistä työntekoani ikään kuin vahingossa. Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura perustettiin vuosi sitten ja mahtipontisesta nimestään huolimatta seura viettää piakkoin vasta yksivuotissyntymäpäiviään.

Olen seuran sihteeri ja webmaster, sekä mukana myös seuran verkkojulkaisussa Thanatoksessa (jonka ensimmäinen numero näkee pikselisen päivänvalonsa maaliskuun alussa). Seuran toiminta on pitänyt rakentaa täysin tyhjästä ja on siksi vienyt runsaasti aikaa. Tunnen kuitenkin olevani mukana tekemässä jotain tärkeää ja työmoraalistani johtuen haluan tehdä oman osani mahdollisimman hyvin. Haluan oppia uutta, olipa se sitten lehden taittamista, flyereiden tekemistä, valokuvaamista tai nettisivujen ylläpitämistä. Kaikki tämä tuo ihanaa vaihtelua tavalliseen tutkimustyöhön ja näistä taidoista on toivon mukaan hyötyä myös tulevaisuudessa, kun työntekijän odotetaan olevan multimoniosaaja, joka tanssii ripaskaa, jodlaa latinaksi, tekee multimediatuontantoa vasemmalla ja tutkimusta oikealla kädellä.

Kun tarttuu rohkeasti uusiin asioihin, huomaakin yhtäkkiä myöhemmin osaavansa jotain, joka aiemmin olisi kauhistuttanut. Muistan vieläkin ensimmäisen englanninkielisen artikkelini. Olin kauhusta jäykkä. Puhumattakaan ensimmäisestä populaarisesta yleisöluennostani tai seminaarimatkastani. Sanoin itselleni, että kerran se vain kirpaisee ja ei kun pää edellä eteenpäin.

Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa opettamaan. Kurssi on kotilaitoksellani Porissa ja nostalgisena olen päivittänyt vanhoja luentomuistiinpanojani. Huomaan selvästi, kuinka ajatteluni on kehittynyt ja tutkimukseni on tuottanut tulosta. Opetustyössä parhainta onkin juuri ahaa-elämysten herättely opiskelijoissa, mutta myös opiskelijoiden tuomat uudet näkökulmat. Tutkija pysyy ns. hereillä, koska tuore ajattelutapa saattaa tulla täysin odottamattomalla hetkellä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s