Oman maan mansikoista

Olli Löytty kirjoitti eilen 15. helmikuuta (sopivasti syntymäpäiväni ratoksi) loistavan tekstin Kotimaisten kielten keskuksen blogiin aiheesta “Miksi en saa aikaiseksi ainuttakaan kansainvälistä artikkelia?” Teksti on enemmän kuin ajankohtainen itselleni, joka taistelen eipäs-juupas -tekeleen ensimmäisten lukujen kimpussa.

Löytty kirjoittaa:

“En osaa ajatella vieraalla kielellä. Ajatteleminen on tutkijan tärkein tehtävä, ja koska kirjoittaminen on minulle ajattelun ulkoistettu muoto, vieraalla kielellä kirjoittaminen tekee ajattelemisestani kömpelöä. Vieraan kielen rajat ovat äidinkielen rajoja ahtaammat.”

En voisi olla tällä hetkellä enempää samaa mieltä. Olen viimeiset pari kuukautta taistellut väitöskirjani kielen parissa, sillä päätimme vuosi sitten toukokuussa pääohjaajani Jaakko Suomisen kanssa, että vaihdamme suomen kielen kansainvälisempään englannin kieleen. Tutkimukselleni on ollut (yllätyksekseni!) paljon sekä kotimaista että ulkomaista kysyntää, sillä virtuaalisuremisesta ei ole vielä tehty monografian kaltaista laajempaa tutkimusta. Tutkimusartikkeleita toki ja aihetta on sivuttu useissa internetiä tutkivissa teoksissa, mutta laajempaa otosta kaipaillaan ilmeisesti vielä.

Aloittelevana tutkijana haluan luonnollisesti juuri sitä “menestystä ja mammonaa”, mitä on äärimmäisen vaikea tällä alalla saavuttaa. Miksi ihmeessä tekisin kaiken tämän työn – tutkimuksen, kenttätyön, verkostoitumisen – jos en tahtoisi olla “joku joskus jossakin”? Siksi siis minun(kin) täytyisi tarjota panostani kansainvälisillä akateemisilla markkinoilla ja tuoda tutkimukseni globaaliin tiedepöytään naposteltavaksi.

“Monissa tieteellisissä aikakauslehdissä artikkeleilta edellytetään rakenteellista puhdasoppisuutta; vertaislukijoiden kommentit pakottavat tekstit tasalaatuiseksi metritavaraksi. Koska refereet eivät kiinnitä huomiota niinkään ajatusten omaperäisyyteen tai kysymyksenasettelun ajankohtaisuuteen vaan juuri rakenteellisiin muotovaatimuksiin, uudenlaisia näkemyksiä ja avauksia sisältävät käsikirjoitukset eivät pääse julkisuuteen.”

Ensimmäinen kv-artikkelini hylättiin viime syksynä juuri Löytyn kuvailemien rakenneseikkojen vuoksi. Tarjoamani käsikirjoitus ei ollut toimituskunnan mielestä rakenteellisesti tutkimusartikkeli, vaikka yritin työstää tekstiä toimituskunnan antamien (muutamien päivien) aikarajoissa. Olin myöskin etukäteen selvittänyt ko. lehden mahdollista lukijakuntaa ja päätellyt lehden tarjoavan enemmän ammattiyhteisölle suuntautuneita tekstejä, kuin akateemisia tutkimuksia. Oma tekstini ei kuitenkaan ollut tarpeeksi “akateeminen”. Myönnän auliisti, että helmasyntinäni usein on lukijakunnan yliarvioiminen enkä osaa selittää näkemyksiäni usein tarpeeksi tyhjentävästi, vaan oletan liikaa.

Varsinkin vieraalla kielellä.

Olen aina ollut hyvin tarkka kielestä. (Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin valtavan hyvä kieliopillisissa seikoissa.) Suurpiirteisestä asenteestani ja Oulun murretta viljelevästä sanastostani tätä olisi ehkä vaikea päätellä, mutta kieli on aina ollut lähellä sydäntäni. Olen aina kirjoittanut paljon, lapsesta saakka, ja halunnut tuoda teksteilläni monipuolisia ja moniulotteisia mieli- ja kielikuvia, joita Löytyn sanoin voisi “maistella”. Kaunis, rikas ja vivahteikas suomen kieli ei kuitenkaan usein tarjoa niitä ilmaisuja, joita englannin kieli mahdollistaa. Tutkimusaineistoni on sekä suomeksi että englanniksi, jolloin koen jatkuvana ongelmana Sofia Coppolankin elokuvaksi lanseeraamaan ilmiön “lost in translation”.

Kirjoitusprosessin keskellä kamppailen myös sen tosiasian kanssa, että valitsemani kieli vie todennäköisesti jonkin verran huomiota myös itse tutkimukselta. Suomen kielellä minulla olisi hyvä mahdollisuus saada aikaiseksi myös kielellisesti monipuolinen väitöskirja, mutta vain suomenkielisille markkinoille. Englannin kielellä taas yleisöni laajenee kansainväliseksi, mutta joudun tekemään kompromisseja juuri tekstini vivahteikkuudesta.

Pääsenkö siis johonkin ratkaisuun? En. Cross your fingers and hope for the best.

Advertisements

2 thoughts on “Oman maan mansikoista”

  1. Löytty puhui (kirjoitti) asiaa. Itse olen törmännyt tähän vieraalla kielellä kirjoittamisen tuskaan erityisesti suomenkielisen aineiston kääntämisen vaikeudessa. Muistelukerronnan kaikkia sävyjä vain ei ole mahdollista kääntää, sillä ne aukeavat vain samassa kielellisessä ympäristössä kasvaneelle ja kielen tuntevalle. Tuntuu aina, että menetän aineistoni persoonalliset sävyt, ja käännös voisi olla “mitä tahansa mistä tahansa”.

    Kuitenkin on myös niin, että tutkimus kulkee eteenpäin, jos sen tuloksia saa vietyä muuallekin kuin suomenkieliselle alueelle. Siksi kielellinen rajoittuneisuus pitänee vaan hyväksyä, vaikkakin syvään huokaisten. En ole kirjoittanut yhtään kv-referee artikkelia enkä varmaan kirjoitakaan, sillä juuri tuo vieraalla kielellä ajattelemisen vaikeus tekee siitä turhan työlästä tässä elämänvaiheessani ja lisäksi olen _todella_ huono kirjoittamaan englantia. Kielikysymys koskee kuitenkin myös konferenssiesitelmiä, joissa mielellään käyttäisin aineistoani ja kuvailisin sen avulla analyysini eri vaiheita.

    Mietin Löytyn tekstiä lukiessani, että vaikka omat fiilikset ovat pitkälti samoja, ei asia kuitenkaan ehkä ole ihan näin mustavalkoinen. Tiedän nimittäin, että on mahdollista kirjoittaa hyvä tieteellinen artikkeli. Olen lukenut sellaisia tai ainakin kuullut että sellaisia on. Ihan noissa Löytyn luettelemissa puitteissa ja samalla tylsällä rakenteella. Joku niitä siis osaa tehdä. En tosin tiedä, onko kyseessä sitten kuitenkin akateemisen maailman legenda: että joku jossain joskus on kirjoittanut innostavan ja inspiroivan ja tiedettä eteenpäin vievän artikkelin juurikin noilla rakenteellisilla reunaehdoilla. 🙂

    Like

    1. Sepä se. Tiivistäminen ja kiteyttäminen (kiinnostavasti) on taitolaji jo pelkästään suomeksi, kun olisi (ah!) niin ihanaa vain rönsyillä ja (mieli)kuvailla. Ongelmia aiheuttaa myös eri tieteenalojen ja julkaisujen erilaiset kriteerit. Toisilla muotti on pyöreä, toisilla neliskanttinen, ja lopulta kun tutkija(raasu) luulee osaavansa edes yhden formaatin, pitäisi yrittää opetella toista. Sen vuoksi kai pitäisikin yrittää järkeistää omaa toimintaa ja kirjoittamista jo nyt varhaisessa vaiheessa kysyen mitkä ovat omat akateemiset tavoitteet? Aionko ulkomaille? Kannattaako minun tarjota työtäni kansainvälisille markkinoille? Monesti vastaus onkin ei, vaikka paineet tällä hetkellä tutkijoille ovat päinvastaiset. Verkostoidu. Kansainvälisty. Puhu seitsemäätoista kieltä sujuvasti. Käy tutkijavaihdoissa kerran vuodessa. Ole loistava ja inspiroiva opettaja. Lojaali kollega. Tuottelias työntekijä.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s