Rikki, särki

Internet-tutkijan worst case scenario tapahtui viikko sitten: koneeni hajosi. Armas mäkkini päätti heittää kokonaan toimimasta ja varmuuskopiot olen ottanut viimeksi syyskuun lopussa. Onneksi Helsingin Lasipalatsin Tectorissa* autettiin pelastamaan eipäs-juupas-kirja ja opetus-kansio muistitikulle. Samaan syssyyn olisi pitänyt älytä ottaa myös apuraha-kansio, sillä uusien apurahojen anominen on parhaillaan meneillään. No, onneksi gmailissani oli jokin vanha versio hupaisan osuvalla otsikolla “apuarahajutut”.

Nyt odottelen sitten kuolemantuomiota tietokoneelleni. Takuu meni umpeen jo viime kesänä, mutta Suomen kuluttajansuojalainsäädännön mukaan ostetun tavaran/elektroniikan pitäisi kestää hajoamatta vähintään kaksi vuotta. Tämä (Tectorin tarjoama) ohjeistus mielessäni sain tingattua Applen puhelinpalvelusta kuluttajansuojaan perustuvan tapausnumeron, jolla Tector lähtee nyt selvittämään onko koneessa tehdasvika vai omasta käytöstäni johtuva mokailu.

Joudun nyt taiteilemaan toistaiseksi avopuolisoni koneella, joka on nostalgista Acerin 3000-mallistoa. Koneella ei onneksi ole harrastettu kuin internet-surffausta, joten satunnainen näytönohjaimen pätkiminen on ehkä vielä ihan siedettävissä. Second Life-kenttätyöt joutuvat nyt joka tapauksessa jäähylle siihen asti, että saan mäkkini takaisin. Sinänsä ei väliä, koska olin ajatellut aloittaa niiden virallisen tekemisen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jonkin verran screenshotteja olen ottanut jo sekä opetellut hahmon liikuttamista ja maailmaan liittyviä ominaisuuksia, mutta olen vielä ihan liian ummikko.

Hämmästyttävintä on, että olen niin tottunut tietokoneella kirjoittamiseen, tiettyyn nopeuteen ja välittömään korjattavuuteen, että käsin kirjoittaminenkin on uuvuttavan hidasta. Siinä vaiheessa, kun kynäni ehtii ensimmäisen sanan loppuun, on ajatuksenkulkuni juossut jo seuraavaan lauseeseen enkä enää muista mitä alkuperäisessä versiossa piti kirjoittamani. Testasin tätä eilen käytännössä, kun hahmottelin paperille abstraktia “People make places – ways of feeling the world” -seminaariin ensi keväälle Lissaboniin. Seminaarissa olisi workshop nimeltään “Shaping virtual lives: identities on the internet”, jonne ajattelin tarjota paperia. (Lissabon keväällä ei myöskään kuulosta yhtään hullummalta. 😉 ) Hahmotteluun meni kuitenkin hirvittävän paljon aikaa koneella kirjoittamisen sijasta, sillä jouduin vähentämään ns. kierrosnopeuksia ajatuksenkulustani ja opettelemaan pois näppäinyhdistelmistä kirjainkoukeroihin. Kaikkea sitä! 😀

* Aivan käsittämättömän hyvää asiakaspalvelua! Voin suositella lämpimästi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s