Mikähän lie tässä keväässä, että aina päivät hurahtavat lumipalloefektin lailla eteenpäin, kiire paiskii päin naamaa tonnin turskan voimilla eikä tunnit päivässä tunnu riittävän mihinkään?

Jotain silti aikaiseksi. Höpöttelin Ylioppilaslehteen, kävin San Franciscossa hakemassa inspiraatiota ja voimaa auringosta, väsään paria projektia loppuun, aloitin kenttätyöt Second Lifessä (San Franciscossa ollessani, piti hyödyntää ultranopeaa nettiyhteyttä) sekä pakerran kasaan ensi viikolla alkavaa kurssiani Porissa.

Odotan innolla opetuksen alkamista, koska se on yksi syy minkä vuoksi haluan töihin yliopistoon: haluan opettaa.

Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen kurssi ja saatan ladata itselleni liikaa vaatimuksia sen suhteen. Tuntuu silti vaikealta hahmottaa mitä pitää selittää auki ja mitkä ovat ns. itsestäänselvyyksiä. Monet aivoitukseni kun saattavat olla selvää kauraa omassa päässäni, mutta toisille se voi olla bittihepreaa.

Noh, sittenpähän sen näkee.