Teknologian kulttuurisidonnaisuus

Jussi Pullinen kirjoitti eilen HS:n verkkolehdessä internetin takapajuisuudesta Suomessa. Pullisen mukaan suomalainen IT-kupla jämähti 1990-luvulle, eikä ole samalla tasolla muun maailman kanssa, missä internet on sivuuttanut “pelkän” mobiiliteknologian. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä Pullisen kanssa, vaikka kolumnia kommentoikin runsas määrä ihmisiä, joiden mielestä ylenpalttinen teknologiaan luottaminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Vielä 1990-luvun lopulla ulkomaiset viestimet ramppasivat Suomessa katsomassa, kuinka täällä rakennetaan kännyköiden ja internetin varaan tulevaisuuden onnelaa. Suomen piti siirtyä tietoyhteiskunnan aikaan, josta tulevaisuuden vauraus ja onni ammennetaan. Viime vuosina valtuuskuntia ei ole enää näkynyt. Se ei ole ihme, sillä suomalaisten kiinnostus verkon mahdollisuuksiin tuntuu lopahtaneen. Uutisten ja sään lukemista monimutkaisempi internetin käyttö kännykällä on monelle vierasta.

Hankin itselleni vastikään uuden puhelimen, vaikka edellinen toimi vielä ihan moitteettomasti. Halusin kuitenkin puhelimeeni laadukkaan digikameran ja päädyin lopulta Nokian N86 8MP-malliin, vaikka olin muutama vuosi sitten vannonut etten palaa “Mokian” pariin. Puhelimessani on luonnollisesti myös internetin käyttömahdollisuus kolmen eri yhteyden kautta. WLAN-yhteyttä käytän eniten sen maksuttomuuden vuoksi, mutta muita yhteyksiä en jostain syystä ole saanut kytkettyä päälle. Käyttäisin mielelläni Reittiopasta, Finnkinon sivustoja, Hesarin verkkosivuja ja (tietenkin) Facebookia, mutta operaattorini epäselvä hinnoittelu ja puhelimen käyttövaikeudet ovat rajoittaneet käyttöäni huomattavasti.

Myös Pullinen esittelee samankaltaisia käyttöongelmia.

Kansallispuhelimia valmistavan Nokian laitteet ovat olleet jo pitkään niin hankalia käyttää, että hyödyllisimmät ohjelmat tehdään nyt ensimmäisinä aivan muiden valmistajien laitteisiin.

Pullisen kolumnin kommenteista huokuu tyytymättömyys mobiiliteknologian kehittämistä kohtaan. Sitä pidetään turhana ja rahaa ja aikaa vievänä toimintana, jolloin kommenteissa verrataan myös 1900-luvun alun ensimmäisiin puhelimiin. Tämän tyyppinen ajattelu on yleistä teknologian kehitykseen liittyvissä keskusteluissa, joissa nostalgisoidaan mennyttä ja uutuus on ns. turhaa ja uhka perinteiselle elämäntavalle.

Täsmälleen samaan ajatteluun olen törmännyt keskustellessani suomalaisten kanssa tutkimusaiheestani. Virtuaalisuremista pidetään “epäsopivana” ja jollain tapaa myös arveluttavana. Suomalainen mentaliteetti yksityisyyden suhteen on niin syvään juurtunutta, että edesmenneen muiston julkituominen virtuaalisesti tuntuu loukkaavan sekä perheen että edesmenneen yksityisyyden suojaa. Ajatellaan, että “nämä on perheasioita”, jotka “ei muille kuulu”.

Vastaavasti taas amerikkalaisessa kulttuurissa virtuaalisureminen on jo erittäin yleistä ja muistosivustoilla on miljoonia käyttäjiä. Vielä kaksi vuotta sitten Googlen kautta ei suomalaisilta sivuilta löytynyt kuin yksittäisiä muistosivuja lemmikeille. Nyt taas muistosivuja on alkanut löytymään blogien muodossa, mutta suomalaista virtuaalimuistomerkkisivustoa joudutaan odottelemaan vielä.

Missähän vaiheessa suomalaisten epäluulo virtuaaliteknologiaa kohtaan helpottuu? Mobiiliteknologia omaksuttiin kuitenkin niin nopeasti ja vähällä vaivalla. Pullisen kolumnin kommenteissa viitataan operaattoreiden hinnoitteluun, mutta en usko tämän olevan koko syy, vaan juuret ovat pitkälti ajattelutavoissa ja kulttuurissamme, jotka taas muuttuvat tässä tapauksessa hitaasti ja raskaasti.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s