Reissuja ja avatareja

AOIR:n lista on kyllä uskomattoman hyvä. Olisin täysin missannut elokuussa järjestettävän sosiaaliantropologien seminaarin ilman erillistä postia aiheesta digitaalinen antropologia. Digitaalisen antropologian ensimmäinen maisteriohjelmahan aloitettiin viime syksynä University College Londonissa, jonka yksi professoreista Daniel Miller on kirjoittanut muun muassa kännykkäkulttuureista vähätuloisissa yhteisöissä, kuten Jamaicalla.

Väsäsin nopeasti lyhyen abstraktin SAS:n kevätseminaarin aiheestani ja laitoin menemään. Deadline on jo 1.3., joten onneksi oli valmiina englanninkielinen pohja. Nyt vain sormet ristissä jännäämään pääsenkö lähtemään.

Maanantaina oli mieletön spurttipäivä. Sain hankituksi ensimmäisen informanttini, joka on luonut Second Lifeen muistomerkkipuiston ja ylläpitää sitä täysin vapaaehtoislahjoitusten turvin. Mukavan oloinen mies, joka haluaa vain tehdä hyvää. Linden Lab seurasi perässä vasta vuosi sitten huhtikuussa perustaessaan oman memorial parkinsa  muistotilaisuuksia ja muistomerkkejä varten. Mielenkiintoista on, että LL:n puisto on keinotekoisesti vanhennettu eli sinne on sijoitettu vanhoja kreikkalaistyyppisiä raunioita, jotta tunnelma olisi mahdollisimman samankaltainen kuin offline-maailmassa. Veden läheisyys ja korkeat paikat ovat myös tyypillistä kulttuurimaisemaa, jota Linden Labin puisto toistaa. Vesi ja taivaan läheisyys on uskottu tuovan sielun lähemmäksi jumalia, joten virtuaalisten maisemien on myös järkevää noudattaa näitä ikivanhoja arkkityyppejä, joihin silmämme on jo tottunut.

Hmm.. mitäs muuta. Nopeampi netti pitäisi saada. Teen ensi kuusta alkaen puolikasta viikkoa vielä erässä projektissa töitä, joten puolet viikosta pitäisi tehdä kenttätöitä Second Lifessä, jota armas mokkulani ei jaksa pyörittää kärsivällisyyteni mitoissa. Tein jo oman avatarin nimellä Morita Hoxley. Sukunimi piti valita valmiista listasta, mutta etunimen heitin latinankielisestä lauseesta memento mori. (Eipäs naureskella siellä..) Oma kuolevaisuus onkin helppo pitää nyt muistissa, kun SFO:n reissu lähenee. Pelkään lentämistä ihan hulluna… O.o

Loppu”kevennyksenä” muistovideo ihmisen parhaasta ystävästä. En suosittele katsomaan, jos eläimet (etenkin koirat) on lähellä sydäntä, mutta todella kauniisti toteutettu video.

Last Minutes with ODEN from phos pictures on Vimeo.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s